Taiteilija Miina Äkkijyrkkä on ollut loppuvuodesta ajankohtainen sekä tuoreen kirjan että Helsingin kaupungilta saamansa häädön takia.
Äkkijyrkän ja hänen 20 naudan karjansa kohtaloa seurataan mielenkiinnolla myös Nivalassa, joka työllisti värikästä taiteilijapersoonaa lähes 30 vuotta sitten.
Nivala-Seuran johtokunta oli 1979 päättänyt ryhtyä viemään eteenpäin työn muistomerkin saamista Nivalaan. Lukiolaiset esittivät patsasaiheeksi tillari- eli lypsäjätyttöä.
"Lukiolaiset olivat lehtori Eero Elovaaran johdolla miettineet, että nivalalaiset emännät ovat tehneet näkymätöntä työtä lypsäessään lehmiä seitsemän päivää viikossa, ja äijät ovat nostaneet rahat. Siksi lehmäaihe nousi esille", muistelee Tillaripatsastoimikunnan jäsen Pekka Kangas, 78.
Iloisesti kirmaavia Nivalaankin?
Työn muistomerkin aikaansaaminen Nivalaan oli ollut vireillä kotiseutuyhdistyksen alkuajoilta lähtien. Alunperin patsaan toteuttajaksi suunniteltiin Kalervo Kalliota.
Toimikunnan jäsenet - Kangas, Kalle Kivioja, Osmo Ylikotila ja Jaakko Salmela - olivat nähneet Valion patsaan, jossa juoksee Äkkijyrkän iloisesti kirmaavia vasikoita.
"Siitä tuli ajatus, että Äkkijyrkkä voisi tehdä hyvän patsaan Nivalaan", Kangas kertoo.
"Ensitapaaminen Äkkijyrkän kanssa oli ravintolassa Iisalmessa. Taiteilija oli väsyneen oloinen. Hän oli tullut juuri Lontoosta. Kalle, joka oli taitava puhuja, osasi hyvin maalata, minkä vuoksi olimme tulleet. Äkkijyrkkä oli hyvin otettu ja innostunut."
Taiteilijan kanssa tehtiin sopimus patsaan veistämisestä. Teoksen materiaaliksi sovittiin pronssi ja graniitti.
Pienoismalleja
pitkin hampain
"Patsaan rahoitukseen oli tarkoitus saada pienoismalleja, joita myytäisiin yrityksille ja laitoksille. Miina teki ne pitkin hampain. Oli epätavallista tehdä pienoispatsaita etukäteen ja sitten vasta pääpatsas."
Pienoismallit myytiin. Niiden tuotto muodosti huomattavan osan patsasrahastoa.
Kun patsastoimikunta meni ensimmäisen kerran katsomaan näköispatsasta ateljeehen Iisalmen lähelle, se koki yllätyksen.
"Se oli aivan erinäköinen kuin pienoispatsaat. Pienoispatsaiden lehmät olivat mahdottoman siroja ja kivan näköisiä. Lehmä varsinaisessa veistoksessa on valtava monumentti. Ajattelimme, että veistos taisi mennä pilalle", Kangas tunnustaa.
Nyt, kun Tillaripatsas on seissyt Tuulimyllynaukiolla 26 vuotta, Kangas myöntää päänsä kääntyneen.
"Ilmapiiri patsaan äärellä on rauhoittava. Eihän lypsytoimituskaan ole hätäisen hommaa. Lehmä on hyvin autuaan näköinen ja lypsäjä lypsää tomerasti. Pienoispatsaat näyttävät nyt teennäisiltä", hän toteaa.
Suostuttelu ja
neuvottelu tarpeen
Toimikunta kävi katsomassa veistoksen edistymistä.
"Reissut olivat värikkäitäkin. Taiteilija ei ollut aina parhaimmillaan. Piukahtava Äkkijyrkkä uhkasi lyödä kinttaat tiskiin, jos asia ei passannut. Maksujen aikataulustakin oli kysymys. Kunnallisneuvos Kalle Kivioja oli taitava suostuttelija. Myös päätoimittaja Jaakko Salmela osasi neuvotella."
Pekka Kangas mainitsee myös kolmannen vaikuttajan, jonka ansiosta lopputulos on onnistunut.
"Nivalalainen maanviljelijä Jaakko Häkkilä oli Äkkijyrkän kaverina ojentamassa talttaa ja vasaraa. Saattoipa vähän naputtaakin. Hänellä oli taito vaikuttaa taiteilija Äkkijyrkkään niin, että siellä alkoi tapahtua, ja patsas valmistui ajallaan."
"Äkkijyrkästä jäi hyvin myönteinen kuva. Kaiken huippu oli se, kun patsaan paljastustilaisuudessa taiteilija huudettiin esiin. Hänet oli kutsuttu, mutta hän ei ollut ilmoittanut tulevansa. Yleisön seasta purjehti näkyviin Miina Äkkijyrkkä, joka odotti viimeisillään lasta. Hän tuli tilaisuuteen, vaikka oma tilanteensa oli kriittinen, ja esiintyi hienosti ja korrektisti."
