Valtuustokauden ensimmäinen vuosi on takana. Leimallista alkaneelle valtuustokaudelle ovat olleet puheet säästöjen etsimisestä. Kaupunginjohtaja esitteli jo syksyllä Muutosohjelma 2020:n, jonka tavoitteena on Oulun talouden tasapainottaminen.
Tasapainoa muutosohjelmassa haetaan pääasiassa vähentämällä menoja. On totta, että Oulun kokoisen kaupungin toiminnassa on kehitettävää ja kuluissa karsittavaa. Sitoutuminen säästöjen tekemiseen on kuitenkin ollut heikkoa. Siitä kertovat esimerkiksi päätökset rakentaa Kiimingin Jokirannan koulu pari miljoonaa kalliimman vaihtoehdon mukaan lukion viereen, vuokrata BusinessOululle tilat sen sijaan, että se siirtyisi kaupungin omistamiin tiloihin tai suunnitelma siitä, että kaupunkipyöräjärjestelmään käytetään yli puoli miljoonaa euroa vuosittain…
Jos kuluja ei ole valmiutta karsia, on vaihtoehtona talouden tasapainon hakeminen tuloja lisäämällä. Pitovoimaa ja vetovoimaa, niitä kaupungin strategiassakin haetaan.
Pitovoimaan ja vetovoimaan liittyy oleellisesti viestintä, se, minkälainen kuva kaupungistamme uutisten ja ihmisten välisten keskustelujen myötä välittyy. Jatkuva uutisointi palveluiden karsimisesta ja leikkauksista ei lisää alueemme houkuttelevuutta.
Pitäisi saada nostettua positiivisia asioita esille. Vastuu ei ole yksin tiedotusvälineillä, vaan jokainen meistä voi asiaan vaikuttaa.
Lomien aikana olen usein matkustanut jonnekin. Tänä kesänä teen poikkeuksen: Aion tutustua Ouluun turistin silmin. Aion kokea Oulun vetovoiman. Päätöksen taustalla on paitsi aito halu nähdä Oulua uudella tavalla, myös päätös siitä, että käytän tällä kertaa lomailuun varatut eurot oululaisissa yrityksissä ja tapahtumissa. Haluan kantaa korteni kekoon alueemme elinvoiman edistämiseen myös henkilökohtaisilla valinnoillani. Ideologista ehkä, mutta jos kaikki 200 000 Oulun alueella asuvaa tekisivät samoin, alkaisi keko kasvaa jo melkoisen suureksi.
Pieniä arjen valintoja teemme joka päivä. Kaupassa käydessämme teemme ehkä tiedostamattakin monia valintoja, jotka vaikuttavat alueemme ja Suomen menestymiseen. Olen tullut entistä tarkemmaksi siitä, että valitsen kotimaisia tuotteita ja elintarvikkeista mielellään lähellä tuotettuja. Usein valinta ei ole edes rahasta kiinni, vaan lähellä tuotettu saattaa maksaa saman verran tai olla jopa edullisempi kuin kauempaa rahdattu.
Pyrin tätä ajattelua viemään myös työpaikalleni. Jos on mahdollista valita kotimaisen avainlipputuotteen tai ulkomailla valmistetun tuotteen välillä, otetaan mieluummin kotimainen. Työllisyysaste Suomessa on noussut jo 72 prosenttiin.
Omilla valinnoillamme voimme vauhdittaa nousua. Valinnoilla on väliä.