Muhoslainen kansanedustaja Pirkko Mattila (ps.) pääsi sote- ja maakuntauudistuksen ytimeen, kun hänet nimitettiin sosiaali- ja terveysministeriksi elokuussa.
Kotimaakunnan yrityksiltä satelee nyt ministerille yhteydenottoja, joissa janotaan tietoa erityisesti valinnanvapaudesta.
”Kovasti yrityksissä odotetaan, että saadaan tietoa valinnanvapaudesta, lainsäädännön aikataulusta ja siitä, mitä asiakas saa valita ja kenen tuottamana”, Mattila kertoo.
”Kannan huolta siitä, että pienet kotimaiset yritykset pääsisivät mukaan palveluntuottajiksi.”
Suomalainen malli
Kutsu Hanna Mäntylän (ps.) jättämälle ministerin paikalle tuli Mattilalle yllätyksenä. Mattila hyppäsi liikkuvaan junaan, jonka kulkunopeus ja määräasema olivat hänelle hallituspuolueen jäsenenä toki entuudestaan tuttuja. Hän oli osallistunut hallitusohjelmaneuvotteluihin, joskaan ei sote-asioita käsittelevässä ryhmässä.
”Isot linjaukset hallituksessa on tehty ja niitä noudatetaan.”
Sote- ja maakuntauudistuksen avainministereitä ovat Mattilan lisäksi keskustalaiset perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula sekä kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen.
Mattilan vastuulla ovat muun muassa rahoitus- ja henkilöstöasiat. Hän sanoo kantavansa uudistuksessa huolta erityisesti henkilöstön jaksamisesta.
Hallituksen linjausten takana seisominen tarkoittaa, että Mattila ajaa myös valinnanvapauden toteutumista.
”On linjattu, että valinnanvapaus tulee, joten olen sitä edistämässä.”
Hän sanoo olevansa samoilla linjoilla pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kanssa siinä, että tarvitaan suomalainen malli valinnanvapaudesta.
Yrittäjien kysymykset, mitä saa valita ja kenen tuottamana, jäävät vielä vaille täsmällistä vastausta.
Valinnanvapauden pitää olla järkevää, Mattila sanoo. Valinnanvapauden lähtökohdaksi voidaan hänen mukaansa ottaa monituottajamalli, jollaisesta on aiempaa kokemusta julkisissa hankinnoissa, kuten vanhusten ja vammaisten asumispalvelujen tuottamisessa.
”Toivon, että lähdemme liikkeelle hyvistä esimerkeistä, miten on jo toimittu.”
Pk-yritykset laajasti mukana
Pirkko Mattila on aiemmin varoitellut yritysten ”kermankuorinnasta”. Hän sanoo, ettei terveydestä saa tehdä bisnestä.
”Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa, mutta ei niin, että yritys voi valita vain helppoja tapauksia ja vaikeat menevät julkiselle.”
Hallituksen tämänhetkinen linjaus on, että kaikkia eri toteuttamisen tapoja valmistellaan vielä rinnakkain. ”Omana linjanani toivon, että valinnanvapausmalli rakennetaan siten, että asiakasnäkökulma säilyy kirkkaana ja pk-yritykset voivat laajasti olla mukana palvelussa.”
Mattila arvioi, että erikoissairaanhoito voi olla valinnanvapauden piirissä joiltakin osin. Niin on jo nykyäänkin.
”Viisi erityisvastuualuetta nousevat osaamisen ja tutkimuksen keskuksiksi. Iso kuva tiedepuolella säilyy julkisella puolella.”
Pitääkö aikataulu?
Valinnanvapauslainsäädännön valmistelu etenee ja lakiluonnoksen pitäisi valmistua loppuvuonna 2016. Mattila toteaa, että sote- ja maakuntauudistuksessa on tähän mennessä jo pystytty ratkaisemaan maakuntapohja ja määräaikainen rahoitusmalli, vapautuvien kiinteistöjen kohtalo on ratkeamassa ja ICT-palvelukeskushanke on laitettu jalalle.
Hallituksen tavoitteena on, että uudet organisaatiot ovat valmiina ja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy maakunnille 1.1.2019.
Pitääkö aikataulu?
”Tavoitetasoja pitää uskaltaa asettaa. Hallitus ponnistelee asettamaansa tavoitetta kohti.”
Suomen Yrittäjät: Ensimmäisen valinnan laajuus on SOTEN merkittävin päätös
Valinnanvapausmallia luotaessa ensimmäisen valinnan laajuus eli mitä palveluja siihen kuuluu, on merkittävä päätös.
Asiakkaan ”listautuessaan” valitseman perusrahoituksen paketin sisältö määrittelee sekä asiakkaan valinnanvapauden laajuuden että yritysten toimintaympäristön.
Palveluketjujen ja toiminnallisen integraation näkökulmasta on tärkeää, että perusrahoitus sisältää vastuun henkilön palveluohjauksesta ja kokonaishoidosta. Mutta jos paketti on liian kattava eli sisältää paljon palveluja, asiakas valitsee yhdellä päätöksellä usean eri palvelun tuottajan ja teoriassa laaja valinnanvapaus on niputettu yhteen päätökseen. Lisäksi pitää olla iso toimija että pystyy tuottamaan palvelut.
Jos perusrahoitukseen sisältyvä palvelupaketti on liian laaja, vaikuttaa se seuraavasti:
1) Pk-yritykset ja pienet uudet toimijat suljetaan pois markkinoilta. Luodaan isojen yritysten ja maakuntayhtiöiden toimijoiden markkina. Nk. Omatiimi-mallissa paketti on lähinnä oikeaa kokoa.
2) Kaikkialle Suomeen ei synny lähipalveluja. Liian kattava perusrahoituspaketti johtaa siihen, että palvelutuottajan näkökulmasta markkinan pitää olla tarpeeksi iso, jotta sinne kannattaa tulla ja siellä toimia. Eli jos perusrahoituspaketti on liian suuri, ei vähäväkisimmille alueille synny uusia toimijoita.
3) Luodaan liian kallis järjestelmä. Kun perusrahoituspaketti sisältää enemmän palveluja, on asiakas luonnollisesti ”kalliimpi.” Ja kuitenkin iso osa ihmisistä tarvitsee vain perusterveydenhuollon ja hammaslääkärin palveluja. Liian kattavan perusrahoituspaketin myötä voidaan ajautua tilanteeseen, jossa maksetaan liikaa. Ikään kuin kallista vakuutusturvaa asioista, joita ei tapahdukaan.
4) Valinnanvapauden kehittäminen vaikeutuu. Valinnanvapausmallista ei tule kerralla valmista. Jos nyt luodaan markkina isoille toimijoille, pienet kuolevat. Pk-yritysten synnyttäminen tulevaisuudessa takaisin markkinoille on äärimmäisen vaikeaa, vaikka sote-järjestäjä niin haluaisi.
5) Peruspalvelupaketin ulkopuolelle jääville palveluille tarvitaan palvelusetelityyppinen järjestelmä. Tällöin myös pienet sosiaalipuolen yritykset, kuten kotipalveluyrityksetkin pystyvät toimimaan markkinoilla.