Kolumni

Valat jotka van­not­tiin

Partiolaisten Johtajatulet-tapahtuma kokosi viikonloppuna yli 3 000 aikuista johtamisen kysymysten äärelle. Pääpuhujien Alexander Stubbin, Kati Riikosen, Pata Degermanin ja Camilla Tuomisen lisäksi meitä työpajan vetäjiä oli jopa 200.

Partiossa on satsattu viime vuosina nuorten arvokoulutukseen. Tämä on oikea suunta. Partiosta kasvaa vastuuntuntoisia tulevaisuuden johtajia, joilla on arvot kohdallaan.

Partion peruskirjaa uudistetaan parhaillaan. Myös lupauksen sanamuotoa halutaan muuttaa. Nykyisessä lupauksessa partiolainen lupaa ”parhaansa mukaan rakastaa Jumalaansa…”. Uudessa ehdotuksessa partiolainen lupaa ”parhaansa mukaan … kasvaa katsomuksessaan”.

Uusi lupausehdotus edustaa positiivista uskonnonvapautta. Lupauksen sanamuoto ei siivoa pois hengellisyyttä, eikä se vie mitään pois partion ja kirkon mahdollisesta tiiviistä yhteydestä. Sen sijaan se on mahdollistamassa uusia tiiviitä yhteyksiä muita katsomuksia edustavien partiolaisten ja heidän perheidensä kanssa.

Peruskirjan uudistus lisää kunnioitustani partioaatetta kohtaan: Partio kykenee muuttumaan ajassa, positiiviseen suuntaan. On rohjettava kunnioittaa jokaisen oikeutta omaan uskontoon. Ketään aikuistakaan ei velvoiteta lupausten sanamuodoissa liittymään sellaiseen, mihin he eivät usko. Miksi lapsia ja nuoria pitäisi?

Maassamme on jo olemassa lippukuntia, joiden taustayhteisönä ei ole kirkko. Tämä ei tarkoita, etteikö luterilainen kirkko nyt ja tulevaisuudessa voisi olla partion taustayhteisö. Pallo on kirkolla. Haluammeko satsata yhteistyöhön?

Kyse on myös uskottavuudesta ja uskalluksesta asettua vuoropuheluun ympäröivän todellisuuden kanssa.