Jan Kenneth Weckmanin taidetta Galleria Harmajassa Oulussa 29.10 saakka.
Nykytaide on usein vaivalloista, mutta ei välttämättä vaikeaa. Tämä pätee myös Jan Kenneth Weckmanin taiteeseen - avoimin mielin sitä kyllä ymmärtää.
Vaikka taiteilija vihjailee toteamisen sijaan, katsoja löytää teoksista omat tarttumapintansa.
Ensimmäisenä näyttelystä kuitenkin huomaa tekniikan. Weckman, vanhana piirtäjänä, piirtää nyt myös maalauksiinsa. Taiteilija raapii märkään, vaaleaan pintamaaliin uria jotka paljastavat tumman pohjamaalin, tai toisin päin.
Syntyy tekninen sekasikiö - maalauksen ja piirroksen välimuoto.
Weckmanin taide tuntuu harvinaisen spontaanilta ja alitajuiselta, samaan tapaan kuin puhelinkeskustelun aikana syntyvät koukerot lehtiön nurkkaan. Joskus raavittu viiva piirtelee abstraktia ornamenttia, toisinaan taas selvästi esittäviä maisemia ja tiloja.
Tämän alitajuisen ulottuvuuden takia Weckmanin taide on inhimillistä - sitä ei tarvitse tulkita vaan se puhuttelee sanomatta mitään.