Taiteen opetusta ei saa päästää sirpaloitumaan, kun kolme taidekorkeakoulua yhdistyy, varoittaa tällä viikolla tohtoriksi väittelevä Seppo Kumpulainen. Hänellä on kokemusta arvioida taideopetusta, sillä Kumpulainen on toiminut liikunnan lehtorina Teatterikorkeakoulussa kohutulta Turkan kaudelta lähtien.
—? Jos taideyliopistosta tulee kuin herkkupöytä, jossa opiskelu on nopeaa ja lyhyttä maistelua, seuraa ongelmia. Kaikki pysyvä oppiminen on viime kädessä hidasta, Kumpulainen tähdentää.
Hänen mukaansa Jouko Turkan kausi todisti teatteriopinnoissa, että sirpalemainen periodikoulutus ei toimi.
Kumpulainen kääntyi Turkan metodien kriitikoksi, kun opiskelijat alkoivat oireilla.
—? Turkan ajatuksena oli, että näyttelijän pahin vihollinen on toinen näyttelijä. Tästä kuitenkin seurasi kiistattomia ylilyöntejä.
Kumpulainen havaitsi väitöstyössään, että juuri Turkan kausi on poikennut Suomessa eniten muiden Pohjoismaiden tai Baltian teatterikoulutuksesta. Tuleva tohtori selvitti liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetuksen vaiheita Suomen Teatterikoulussa ja Teatterikorkeakoulussa vuosina 1943—2005.
