Kun muu Suomi alkoi teollistua, niin Pohjanmaa suhteellisesti taantui. Toimeentulo-ongelmat ratkaistiin pääasiassa pienyrittäjyyden ja siirtolaisuuden avulla.
Niillä alueilla, joilla paikallisen käsityötaidon tai muualta tuotujen vaikutteiden varassa syntyi yrittäjyyttä, se jäljittelyn kautta laajeni toimialakeskittymäksi.
Tämä käy ilmi kauppatieteiden lisensiaatti Riitta Kosken väitöskirjasta Pohjalaisen yrittäjyyden synty, leviäminen ja alueellinen eriytyminen. Väitöskirja tarkastettiin perjantaina Vaasan yliopistossa.
Tilastollisen tarkastelun perusteella Pohjanmaan toimialakeskittymiä ovat Jurvan ja ympäristökuntien huonekaluteollisuus, Kokkolan nahkateollisuus, Kauhavan–Lapuan–Lappajärven seudun mattoteollisuus, Alajärven ja Kuortaneen huvilaveistämöt sekä Ylihärmän maatalouskoneteollisuus.
Erikoistuneen maatalouden keskittymiä edustavat Vaasan pohjoispuolisen rannikkoseudun turkistarhaus ja eteläisen rannikon lasinalaisviljely. Palvelualalla toimii Tervajoen autokauppa.
Toimialakeskittymäyrittäjä ei ole systemaattisesti puntaroinut yrityksensä sijaintipaikkaa. Sijaintipaikka ei todennäköisesti ole optimaalinen, mutta kuitenkin niin tyydyttävä, että siellä voidaan toimia voitollisesti.
Pohjalainen yrittäjä onkin useimmiten ryhtynyt valmistamaan sitä, mitä on jäljittelyn kautta oppinut ja mihin kotipaikkakunnalla on ollut mahdollisuus.