Perheyrittäjyys on keskeinen elementti K-kaupan päivittäistavarakaupan ketjujen toiminnassa. Mutta kuinka hyvin ketjun ”kovat” ja perheen ”pehmeät” arvot käyvät yksiin ?
Hyvin, ilmenee Tarja Römer-Paakkasen tuoreesta väitöstutkimuksesta, jota varten tutkija haastatteli kymmentä kauppiasta ja heidän puolisoitaan.
"Yhdeksi tärkeäksi tulokseksi nousi, että perheyrittäjyys tarjoaa hyvät mahdollisuudet yhdistää joustavasti perhe-elämä ja työnteko. Lapset ovat pienestä pitäen mukana, ja varsinkin nuoremmat kauppiaspariskunnat järjestävät tietoisesti molemmille vanhemmille tilaisuuden elää lasten kanssa myös perheen arkea", Römer-Paakkanen sanoo.
Eri ulottuvuudet täydentävät toisiaan myös siten, että pyrkimys perheen hyvinvointiin antaa yrittämiseen vahvan motiivin. Toisaalta kauppiaat kokivat saavansa ketjutoiminnasta selkeää taloudellista hyötyä ja paremmat mahdollisuudet yrityksen kehittämiseen. Heillä oli myös paljon odotuksia ketjutoiminnan kehittämisen suhteen.
Römer-Paakkanen huomauttaa kuitenkin, että haastattelut tehtiin jo keväällä 1999, jolloin Keskon viime vuoden aikana käyttöön otetuista uusista ketjusopimuksista ei ollut vielä tietoa.
Tämä tutkimus ei siksi anna vastauksia siihen, millä tavalla tiiviimpi ketjutus on muuttanut perheyrittäjän roolia ja miten yrittäjät kokevat uuden tilanteen.
Tutkijalla on aiheestaan myös omia kokemuksia, sillä hänen miehensä toimi vuosina 1985 - 91 K-kauppiaana pääkaupunkiseudulla. Päällimmäiseksi jäi tuntemus, että yrittäminen on paljon kokonaisvaltaisempaa ja monipuolisempaa, kuin mitä monesti ajatellaan.
"En osallistunut varsinaiseen myymälätyöhön muuten kuin remonteissa, siivouksessa ja hyllyjen täytössä, mutta hoidin kirjanpidon, palkka-asiat ja muita konttoritöitä", hän muistelee.
Nuorille kauppiasperheille tyypilliseen tapaan paperitöitä tehtiin iltayöstä, kun lapset oli saatu nukkumaan. Lapsiin yrittäjäasenne tarttui pienestä pitäen, niin että he vieraissakin kaupoissa keräsivät lattialle tippuneet omenat ja perunat takaisin hyllyyn.