Viitisenkymmentä levyä julkaissut Dave Lindholm on taas tehnyt yllättävän liikun.
Eihän "Liian nopee Lindholm" ole koskaan tyytynyt vanhan toistamiseen, vaan miehen tavaramerkkinä on ollut liikkua pari askelta kriitikoiden edellä.
Mutta kuinka ihmeessä Suomen tyylitajuisimmaksi blueskitaristiksi tituleerattu 55-vuotias mestari on pistänyt kuusikielisensä naulaan ja levyttänyt 12 vanhaa kappalettaan pelkän posetiivin säestyksellä.
Syy on Daven rovaniemeläisen muusikkoystävän Jarmo "Tare" Saitajoen, joka oli toteuttanut poikavuosien haaveen ja ostanut posetiivin.
Posetiiviin
uusia rullia
Kaikki alkoi talvella 2005, kun Lindholm oli vierailemassa Saitajoen Astman Brothers -yhtyeen solistina Rovaniemellä. Kun Dave ja Tare istuivat keikan jälkeistä yötä Saitajoen asunnolla talutti isäntä ostamansa posetiivin näytille.
Suurempi yllätys Lindholmille oli se, että posetiivin rullia voi teettää edelleen.
"Olenhan mä aikaisemminkin ollut posetiivien kanssa tekemisissä, mutta luulin että kaikki soittaa niitä vanhoja rullia. Ajattelin, että hetkinen jos toi on mahdollista", mies kertoo.
Saitajoki ei ollut ajatellut veivaavansa laitteellaan vain pelkkiä hääkeikkoja.
"Ajattelin, että olisi hieno tehdä levy jonkun artistin kanssa", mies kertoo.
"Tajusin myös, ettei niitä montaa olisi kenen kanssa tällaista voisi tehdä."
Lyhyet biisit
toimivat
Miehet katsoivat toisiaan ja hetken päästä oltiin jo suunnittelemassa tulevan levyn sisältöä. Oli selvää ettei muita instrumentteja käytetä. Materiaali painottui Daven alkupään tuotantoon.
"Jotkut oli itsestään selviä niin kuin Jazzikansa tulee tai Sirkus", kertoo Lindholm. Mukana on myös Isokynä Lindholmin eka hitti Minun nimi on nimessun vuodelta 1972 ja alun perin vain singlenä julkaistu Voi kuin riittäis pieni taivas vuodelta 1975.
Levylle valikoitui myös monta hidasta laulua. Se tuotti Saitajoelle kammenkääntäjänä ongelmia.
"Posetiivin kanssa musiikkia ei hahmota samalla lailla kuin bändin kanssa", kertoo basisti Saitajoki.
"Jo yli kolmeminuuttiset biisit on vaikea pitää kasassa, vaikka minulla on studiokokemusta. Hyvä ettei Pieni ja hento ote tullut mukaan", nauraa Saitajoki viitaten Lindholmin kahdeksanminuuttiseen klassikkoon.
Sovitukset
haastavia
Myös tekniset seikat rajoittivat. Tämä tuli sovittajaksi pestatulle kapellimestari Toni Väisäselle pian selväksi. Hänen ensimmäiset sovitukset tulivat bumerangina takaisin kun ääniä oli positiiville liian tiheään. Sovitukset täytyi räätälöidä juuri tälle posetiiville sopiviksi.
"Ongelmallinen oli myös posetiivini skaala, joka ei ole kromaattinen vaan asteikosta puuttuu cis, fis, gis ja h. Se tekee siitä sovittajan kannalta erittäin haastavan", kertoo Saitajoki, joka hehkuttaa Väisäsen panosta.
Posetiivit olivat 1800-luvulla hi-techiä ja posetiivarit aikansa rock-tähtiä. Perinnetietoinen Dave & Tare -duo haluaakin kaikessa pyrkiä autenttiseen tivolitunnelmaan.
"Levy tehtiin ilman mitään modernia tekniikkaa, paitsi äänitettiin mikrofonilla", kertoo Lindholm. Myös Posetiivari Saitajoki suhtautuu hommaansa pieteetillä ja hommaisi olkapäälleen apinan heti jos Suomen eläinsuojelulaki sen sallisi.
Monet levyn kappaleista on versioitu jo useasti, mutta levyn tunnelmallisesti päättävä Menneisyys on vain kokoelmilta löytyvä harvinaisuus. Vakavampi tuotanto tasapainottaa levyn kokonaisuutta, toista levyä kun ei ole odotettavissa.
"Tää on uniikki juttu minkä voi tehdä vaan kerran elämässä", sanoo Lindholm.
Dave Lindholm ja Jarmo Saitajoki esiintyvät Pyhä Unplugged -tapahtumassa Pyhätunturin Tajukankaalla lauantaina 4.8. klo 19.00. ja Rovaniemellä Irish Times -ravintolassa sunnuntaina 5.8.
