Kirjoittaja ja kuvittaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Autokouluun mennessä ihminen on saanut vähintään 18 vuoden asennekasvatuksen liikenteeseen. Vaikutteita omaksutaan jo turvaistuimessa. Vanhemmat antavat omalla käytöksellään lapselle toimintamallin. Aina ei kuitenkaan kaaharikuljettajien lapsista tule isiensä ja äitiensä kaltaisia. Voihan käydä niinkin että muille menopeleille kiroileva ja törkeää ylinopeutta ajava huoltaja pelottelee piltin ylivarovaiseksi, mutta tämän lapsi taas kyllästyy huoltajansa mateluun ja alkaa kaahariksi.
Autokoulussa opetetaan, että yleistyvä hurjastelu johtuu näyttämisen halusta. Nuoruudessa omaa "taitoa" täytyy todistella kyyditettäville kavereille ja muille tiellä liikkujille. Tuttavapiirissänikin olen tavannut kuljettajia, joiden pakkomielteenä on ohittaa tietyn merkkinen auto.
Nuorten asenteisiin pitäisi voida vaikuttaa ajoissa. Varsinkin rattijuoppous olisi kitkettävä. Välillä vaikuttaa, että joukko ihmisiä jopa salaa hyväksyy alkoholin nauttimisen ennen ajoa. Miten muuten on selitettävissä viime juhannuksena kirjatut yli 600 rattijuopumusta? Ne, joiden mielestä päissään ajaminen on ok, yllättyvät kun puu onkin eräänä iltana huomaamatta kasvanut keulan eteen ja matka katkeaa ikävällä tavalla.
Perustaidot liikenteestä opitaan lapsena, mutta ainakin minun peruskouluaikanani tärkeä ja kaikkien turvallisuuteen vaikuttava asia kuin liikennekasvatus loisti poissaolollaan. Olisi sinne muutama tunti mahtunut ja tarvittu, varsinkin kun yläasteella oli joka vuosi huume- ja tupakkatietoiskuja. Yläasteelle siirryttäessä nuorten luut ilmeisesti kovenevat koska pyöräilykypärät jäävät pois, eikä nuorten tarvitse näkyä autoilijoille valojen puuttumisesta päätellen.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen toivoi kesäkuussa autokouluopetukseen lisää käytännön liikennetaitoja, että nuoret oppisivat tunnistamaan ja hallitsemaan riskitilanteet. Uudistuksista luvattiin päättää syksyllä. Hyvä.
Tehoaisiko myös pakollinen käynti onnettomuuspaikalla tarkastelemassa näkymiä? Onhan moneen kertaan todettu, että ihminen uskoo vasta näkemäänsä eikä välttämättä sittenkään.