Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
"Kävin Japanissa 2009 kesällä kielikurssilla ja siellä oli niin hauskaa, että kotiin tultuani ilmoittauduin heti vaihtariohjelmaan. En edes kysynyt äidiltä, vaan laitoin hakemukset menemään ja soitin sen jälkeen äidilleni, että lähden ensi vuodeksi vaihtoon, jos pääsen", oululainen Sonja Suvanto, 16, virnistää vieressään istuvalle Au Li Kaille. He olivat molemmat vaihdossa Japanissa tsunamin iskeytyessä maahan.
"Olin Hamamatsu-kaupungissa ja meillä oli noin 20 suomalaisen ryhmä. Opiskelimme joka päivä kielikoululla", Sonja kertoo.
Myös uuteen oppimiskulttuuriin oli totuttava. "Koulusysteemi oli ihan erilainen. Opettajan tullessa luokkaan kaikki nousivat ylös ja kumarsivat hänelle. Sitten opettaja vain kirjoitti ja kirjoitti ja kaikki nukkuivat siellä. Opettajan ja oppilaiden välillä ei ollut minkäänlaista kommunikointia ja läksyjä tuli hirveästi."
Au ja Sonja tutustuivat toisiinsa parin kuukauden jälkeen koulun retkellä. "Sitä ennen emme olleet puhuneet juurikaan toisillemme", Au kertoo. Kommunikointi sujuu edelleenkin englanniksi, sillä japani tuottaa vielä hieman hankaluuksia, eikä suomikaan oikein käy.
"Suomea on todella vaikea oppia ja toistaiseksi tiedänkin vain muutaman sanan", Au huokaisee turhautuneena.
"Koulumatkalla Kiotossa puhuin hänelle ja hän olikin kiinnostuneempi juttelemaan kanssani kuin mitä olin olettanut. Siitä se alkoi", Au jatkaa.
Maanjäristys muutti tilanteen kuitenkin nopeasti. Kaupungilla ostoksilla ollut pari tunsi kyllä järistyksen, mutta tilanteen vakavuus paljastui vasta heidän palattua koululle.
"Koululla kaikki sanoivat, että se oli hirveän iso juttu. Puhelimeni oli täynnä viestejä tyyliin Ootko sää vielä hengissä? Meille kerrottiin vain, että sähköä on nyt vähemmän käytössä ja sitä täytyy säästää", Sonja kertaa tapahtumia.
"Seuraava järistys tuli sitten keskellä yötä. Meitä oli 50 tyttöä nukkumassa asuntolassa ja kaikki alkoivat kiljua eikä kukaan nukkunut koko yönä. Kaikki vain pakkasivat tavaroitansa pakenemista varten, vaikkemme loppujen lopuksi edes paenneet heti."
Palaamisjärjestelyt lähtivät etenemään vauhdilla Suomessa ja alle viikossa Sonjalle oli ostettu liput kotiin.
"En olisi halunnut lähteä pois, sillä vuosi oli ollut siihen asti niin mahtava ja joutuisin Austa eroon", Sonja kertoo synkkänä. Sonjan palattua Suomeen pari piti yhtä internetin välityksellä.
"Olin todella surullinen, kun Sonjan piti lähteä maanjäristysten takia takaisin Suomeen. Lomani alettua minusta tuntui, että minun täytyy nähdä hänet, joten ostin liput Suomeen", Au toteaa ja hymyilee Sonjalle. Matkaa helpottivat molempien vanhempien suotuisa suhtautuminen seurusteluun.
"Aun vanhemmat tunsivat minut jo ennestään, koska ehdimme tavata Japanissa. Minunkin vanhemmilleni asia oli ok kunhan he saivat hieman aikaa tottua ajatukseen ja tutustua Auhun."
Suomessa pari on viettänyt aikaa käymällä muun muassa laskettelemassa. Kulttuuriin onkin ollut totuttelemista, sillä Au ei tiennyt Suomesta etukäteen muuta kuin joulupukin ja sen, että lunta on paljon.
"Tultuani tänne huomasin että kaikki on erilaista: supermarketit ovat pieniä ja kaikki menee niin aikaisin kiinni! Jos menen vaikka iltaseitsemältä kaupungille, mikään ei ole enää auki."
Au majoittui vielä haastattelun jälkeisen päivän Sonjan perheen luona, mutta joutui sen jälkeen palaamaan takaisin Japaniin jatkamaan opiskelujaan. Sonja on saanut töitä yksityistallilta, mutta molempien suunnitelmissa on jatkaa yhteydenpitoa netissä.
"Ja kesällä minä matkustan Aun luokse", Sonja hymyilee.