Koronatilanne: Epi­de­mia pa­hen­tu­nut sel­väs­ti Oulussa

Kolumni

Vaih­te­lu vir­kis­tää

-

Johanna Siira, perheneuvoja,

Oulun ev.-lut seurakunnat

Herään ja muistan, että tänään on tulossa erilainen perjantai. Vatsassa kuplii iloa ja odotuksia. Tänään poiketaan arkirutiineista ja se virkistää. Kaikki myönteinen, mikä poikkeaa rutiineista, tekee monesti mielelle ja keholle hyvää. Rutiinit tuovat turvaa, mutta voivat myös kangistaa. Tunnistimme tiimissä, että liika rutiini väsyttää ja kaipasimme taukoa. Korona-aika on siirtänyt työntekoa enemmän tietokoneen äärelle. Mikä meitä virkistäisi eniten? Päätimme pitää virkistyspäivän.

Aloitimme sen kokoontumalla kotiini. Työkaverit tuntuvat vähän erilaisilta uudessa ympäristössä, jotenkin kokonaisemmilta. Se merkitsee minulle, että he ovat vailla tuttuja työrooleja. Uudessa ympäristössä puhutaan sellaista, mitä ei normaalisti puhuttaisi. Leppoinen aikataulu virtaa ja synnyttää uutta välillemme. Jutustelimme niitä näitä aamupalapöydän ääressä. Vohvelipinon huvettua suuntasimme auton nokan kohti Virpiniemeä. Olimme päättäneet satsata lähimatkailuun, helppouteen ja edullisuuteen.

Patikoimme Haukiputaan Isoniemeen ja sieltä Runtelin laavulle. Luonnossa oli helppo huomioida turvavälit näin poikkeusaikana. Saimme eri aistein pysähtyä ihmettelemään Luojan luomaa. Jotakuta puhutteli kivinen polku, niin erilainen kuin kaupungin asfaltti. Moni koki rauhaa aavan meren katselemisesta. Jollekin suojainen metsä toi turvaa ja tuntui kodilta. Joku epäili eksymistä, muut luottivat vaistoon ja perille päästiin. On aina joku, joka kannustaa ja ohjaa. Porukassa on voimaa.

Pienikin tauko arkeen tuo etäisyyttä ja kirkastaa olennaista. Meille kirkastui, että rutiinien sopiva rikkominen on terveellistä. On lupa huolehtia itsestä ja jaksamisesta, se on itsen arvostamista. Muistolauseeksi päivästä jäi ”Luonto kirkkoni olla saa”.