Oulun kaupungin rooli nousee suureen arvoon, kun puhutaan teknologiailmiön kehityksestä 1980-luvulta eteenpäin. Ilman kaupungin aktiivista panosta teknologiakylää ei olisi koskaan syntynyt. Oulun kaupunki lähti kuitenkin 1980-luvun alussa ennakkoluulottomasti tukemaan uutta teollisuudenalaa ja alkoi jopa muutamaa vuotta myöhemmin rakentaa imagoaan sen varaan. Elämän ihmeellisyyksiin kuuluu, että kehitysedellytysten tärkeimmäksi takaajaksi tuli mies, joka ei omien sanojensa mukaan "ymmärtänyt elektroniikasta mitään". Voidaan sanoa, että kaupunginjohtaja Ilmo Paananen ohjasi Oulun teknologiakaupungiksi.
"Ouluun alkoi kertyä yhä enemmän sellaista huipputietoa ja osaamista, jonka varaan saattoi nousta paljonkin tuotannollista yritystoimintaa. Kynnys tutkijankammioista yrittäjyyteen vain oli korkea. Tiedettiin, että Kaliforniassa oli Silicon Valley, jossa tuota kynnystä oli madallettu, ja että muuallakin maailmassa oli samantapaista toimintaa. Kävin silloin Silicon Valleyssä itsekin, kun kiersin Yhdysvaltoja stipendiaattina, mutta en nähnyt keinoa sen idean siirtämisestä Ouluun. Eihän se ainakaan mikään kuntavetoinen yhteisö ollut", Paananen kertoo.
Symbolisen lähtölaukauksen Oulun korkean teknologian kylä sai maaliskuussa 1980 Ruskon kaupunginosassa Aspo Oy:n tehtaanlaajennuksen vihkiäisissä. Silloin yrityksen elektroniikkaryhmän johtaja Antti Piippo totesi Oulun nukkuvan onnensa ohi, jos elektroniikkateollisuuden merkitystä ei tajuttaisi.
"En maininnut puheen sisällöstä mitään Aspon johdolle, joten esittämäni asiat olivat täysin henkilökohtaisia mielipiteitäni. Puheen sanoma oli, että tähän astiset toimenpiteet eivät riitä ja käytin varsin kovaa kieltä herätelläkseni kuulijoita. Viesti meni perille senkin vuoksi, että Kaleva uutisoi asian näyttävästi jo vihkiäispäivänä. Oululaiset olivat lukeneet mielipiteitäni jo tullessaan tilaisuuteen, mikä lisäsi positiivisen provokaation vaikutusta", Antti Piippo muistelee.
Puhe ravisteli paikalla olleita kaupungin päättäjiä, vaikka aivan kaikki eivät jaksaneet suuremmin Piipon puheista innostua. Muun muassa silloinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Ruokola kävi esittämässä eriävän mielipiteensä omassa spontaanissa puheessaan. Jo edellisen vuoden lokakuussa nykyinen Elcoteq Oy:n pääomistaja Piippo oli kirjoittanut Kalevassa Oulun etsikkoajasta:
Oulun voimatekijöitä ovat yliopisto ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen elektroniikkalaboratorio, joissa suoritetaan tämän alan perustutkimusta.
Elektroniikkateollisuus laajenee parhaillaan voimakkaasti ja tästä johtuen monet kaupungit tekevät kovasti työtä sen saavuttamiseksi. Elektroniikka-alan teollisuudelle, sen yksittäisille yrityksille on puolestaan eduksi sijoittua samoille seuduille.
Vielä nyt Oululla on kuitenkin kaikki mahdollisuudet kehittyä maan merkittävämmäksi elektroniikkateollisuuden keskukseksi. Oulun poikkeuksellinen etu maan muihin kaupunkeihin verrattuna todella on, että kaupungissa on niin alan koulutus- kuin tutkimustoimintaakin.
Piipon kommentit olivat yksi sytyke teknologiakylähankkeelle. Tosin hänellä oli myös oma lehmä ojassa, sillä elektroniikkateollisuuden kehittyminen olisi kirkastanut myös Aspon tulevaisuudennäkymiä Oulun seudulla.
"Halusimme näyttää päättäjille, minkälaista huipputekniikkaa Oulussa ja Aspolla pyöritetään. Sen vuoksi teimme tehtaan laajennuksen vihkiäisistä mahdollisimman korkean luokan pr-tapahtuman. Varasimme Finnairilta lentokoneen, jolla pääkaupunkiseudun arvovaltaiset vieraat matkasivat Ouluun ja takaisin. Valtiovallan korkein edustaja oli silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist", Antti Piippo kertoo.
Helsingissä työskennellyt Piippo innostui 1980- ja 1970-lukujen vaihteessa Oulun ilmapiiristä niin paljon, että vietti jopa vapaa-aikaansa kaupungissa. Hänen mukaansa hotelli Vaakunan Neptunus-yökerho oli paikka, jossa kaupungin ja valtakunnan vaikuttajia tapasi epävirallisemmissa merkeissä. Piippo muistelee mielellään Oulun aikoja, jolloin hän pääsi paikalliseen sisäpiiriin kivuttomasti mukaan.
"Alusta alkaen minulle syntyi mielikuva, että Oulun kaupungin päätöksentekijät suhtautuivat asioihin ennakkoluulottomasti. Sen vuoksi heille oli helppo esittää uusia ehdotuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Porukka oli nuorta sukupolvea, joka oli innoissaan tekemisistään. Lisäksi silloin elettiin eräänlaista elektroniikkateollisuuden huumaa, joten ilmapiiri oli kehityksen kannalta mitä otollisin", hän muistelee.
Piipon vihkiäispuheen innoittamina VTT:n Oulun tuotekehitys- ja markkinointiyksikön päällikkö Veli-Markku Korteniemi ja KERA:n aluejohtaja Juha Linna (Castrén) lähettivät Oulun kaupunginhallitukselle kirjeen, jossa he esittivät teknologiakylän toteuttamista. Kirjeen seurauksena kaupunki perusti työryhmän selvittämään asiaa. Työryhmä esitteli raporttinsa syyskuussa 1980 ja ehdotti korkean teknologian kylän perustamista Linnanmaalle yliopiston ja VTT:n kylkeen eli käytännössä suoalueelle.
Tässä vaiheessa eräs Kansan Tahdon toimittaja esitti kylälle esikuvasta väännettyä humoristista nimeä Silikonsuo, joka ei tietenkään toteutunut. Kansainvälisillä markkinoilla "Silicon Swamp" ei olisi kuulostanut kovinkaan myyvältä artikkelilta.
Työryhmä löysi Oulun seudulta viisi tärkeää edellytystä, joiden pohjalta hankkeeseen voitiin ryhtyä. Alueella oli yliopiston ansiosta riittävästi henkisiä resursseja. Talousalueen menestys edellytti jatkossa uudenlaista yritystoimintaa, Oulun kaupunki oli luonut kehityshakuisen ilmapiirin, löytyi yrittämisestä kiinnostuneita osaavia yksilöitä ja KERA sekä Kauppa- ja teollisuusministeriö olivat valmiita auttamaan yrityksiä alkutaipaleella.
Oululaisten teknologiakylän ajatus syntyi kuitenkin jo huomattavasti aiemmin kuin 1980-luvun alussa. Jo vuonna 1970 Linnanmaan yliopistoalueen arkkitehtikilpailun voittaneessa ehdotuksessaan Kari Virta varasi teknologiakylän ensimmäisen vaiheen paikalle tilan "tutkimuslaitoksille". Idea lienee saatu Stanfordin yliopiston ja Silicon Valleyn pohjalta. Markku Mannerkosken mukaan Oulun yliopiston rehtorina toimineen Erkki Koiso-Kanttilan 1960-luvun loppupuolella tekemällä Silicon Valleyn vierailulla oli oma osuutensa Linnanmaan alueen suunnitelmiin. Julkisuuteen ehti ensimmäisenä Martti Karppinen, joka toi vuonna 1978 eräässä esitelmässään esille idean teknologiakylästä. Samansuuntaisia ajatuksia esitti myös professori Sakari Kurronen. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto oli vuonna 1978 laatimassaan viisivuotissuunnitelmassa maininnut ajatuksen pohjoisen omasta Silicon Valleysta.
