Kesä kutsuu luontoon ja vie meidät mökeille, retkille, uimarannoille ja marjametsään. Samalla usein tuodaan esille, kuinka syvällinen ja erityinen luontosuhde meillä suomalaisilla on. Mutta onko luontosuhteemme todella niin syvä kuin haluamme uskoa?
Tutkimustenkin mukaan valtaosa suomalaisista pitää luontoa arjessaan tärkeänä, mutta usein luonto nähdään ensisijaisesti resurssina: paikkana virkistäytyä, mahdollisuutena kerätä luonnontuotteita, ottaa puuta, kalastaa tai pyytää riistaa. Luonnon itseisarvo eli sen arvo sellaisenaan, ilman ihmisen hyötynäkökulmaa, unohtuu helposti.
Vahva luontosuhde ei synny itsestään. Siihen ei riitä ainoastaan muisto lapsuuden marjaretkistä tai perinne käydä mökillä. Vahvan luontosuhteen kehittyminen ja luontoyhteyden kokeminen vaatii pysähtymistä, ihmettelyä ja kykyä nähdä muunlajinen luonto elävänä, merkityksellisenä kokonaisuutena, ei vain taustana omalle toiminnalle.
Luonnontuntemuksen vahvistaminen voi olla avain luonnon ihmeellisyyden kokemiseen. Luonto itsessään ei kaipaa nimeämistä ja luokittelua, mutta tuntematon jää herkästi näkymättömäksi ja on vaivatonta uhrata. Kun opimme ymmärtämään ympärillämme eläviä lajeja ja niiden muodostamia ekosysteemejä myös arvostuksemme syvenee.
Kesä on juuri nyt kauneimmillaan. Vuodenkierrossa on koittanut hetki, jolloin luonnossa ja sen ihmeellisyyden äärellä on helppo lumoutua. Kehitettäisiinkö tänä kesänä yhdessä uudenlaista kansallista luontosuhdetta, sellaista, jossa arvostamme luonnon monimuotoisuutta, suojelemme sitä ja koemme olevamme sitä osa.
Heidi Holmroos
johtava asiantuntija, ympäristö ja ilmasto, Marttaliitto