Kasvatustieteen tohtori Jukka Kujala käsitteli (Kaleva 27.11./Lukijalta) ansiokkaasti äskeistä Pisa-tutkimusta, missä todettiin, että poikien suoritus ongelmanratkaisussa on selvästi huonompi kuin saman ikäisten tyttöjen niin, että ero pojilla ja tytöillä on suurinta tutkituista maista.
Kujalan mukaan peruskoulu on syvästi epäonnistunut sukupuoliin kohdentuvassa yhdenvertaisessa tehtävässä. Mitkä tekijät ovat johtaneet tähän ja mitä asialle voitaisiin tehdä?
Oppimisen tärkein tekijä on motivaatio. Miksi poikien motivaatio on huonompi kuin tyttöjen? Siihen voi olla ainakin seuraavia syitä.
1. Kotien rooli on ratkaiseva, miten lapset ja nuoret suhtautuvat koulutukseen. Jos kotona koulutusta ei arvosteta, jos ei olla kiinnostuneita lasten kouluasioista, on vaikea odottaa, että motivaatio on korkealla tasolla. Jos isät arvostavat enemmän esimerkiksi urheilusuorituksia, ei poikia koulunkäynti kiinnosta.
Vanhempien on syytä katsoa peiliin ja palauttaa koululle ja oppimiselle sille kuuluva arvo. On vanhempien tehtävä sanoa lapsille ja nuorille, että nämä ovat etuoikeutettuja saadessaan käydä yhteiskunnan kustantamaa koulua, joka todellakaan ei ole itsestäänselvyys useimmissa maissa. On syytä muistaa, että yhden kouluvuoden hinta oppilasta kohti on jopa 10 000 euroa. On yhteisten varojemme tuhlausta, jos koulussa oppilaat eivät tee tosissaan töitä.
2. Koulut ja opettajat vaikuttavat oppimisen motivaatioon. On syytä saada enemmän miesopettajia, jotka voisivat ymmärtää paremmin poikien ajatusmaailmaa ja osaisivat motivoida heitä oppimisen saloihin.
Koulujen opetussisältöjen tulisi olla käytännönläheisiä. Oppiminen tapahtuu parhaimmin tekemällä. Melkein kaikissa aineissa voidaan hyvillä käytännön esimerkeillä opettaa vaikeitakin teoreettisia asioita alkaen fysiikan perusteista, biologiaan, kemiaan, matematiikkaan ja niin edelleen.
Oli hyvä nähdä televisiossa, miten Virossa pojat on saatu innokkaiksi oppijoiksi ottamalla omin käsin tekeminen keskeisesti oppimiseen mukaan.
3. Tyttöjen ja poikien kehityserot etenkin murrosiässä vaikuttavat suuresti oppimismotivaatioon. 15-vuotiaina tytöt ovat jo fyysisesti lähes aikuisia ja henkisesti huomattavasti kypsempiä kuin pojat, jotka juuri tuossa vaiheessa käyvät läpi murrosiän myrskyisiä vaiheita.
Miten opintopolussa saataisiin paremmin huomioitua poikien ja tyttöjen suuri fysiologinen kehitysero koulunkäynnin kriittisissä vaiheissa? 60-luvulla oppikouluaikana oppikouluun saattoi pyrkiä kansakoulun neljänneltä, viidenneltä tai kuudennelta luokalta. Monille pojille oli hyvä pyrkiä viidenneltä tai kuudennelta luokalta, koska silloin he olivat kypsempiä koulunkäynnin ratkaisevina vuosina.
4. Lasten ja nuorten tulee myös itse ottaa vastuuta koulunkäynnistä. Jos poikien parissa koulua ja oppimista halveksitaan, vaatii pojilta rohkeutta olla ahkera koululainen.
Omalta kouluajaltani 60-luvulta muistan hyvin, miten ahkeria, tunnollisia pokia luokkakaverit kiusasivat nimittämällä pinkoiksi tai hikipinkoiksi. Tuskinpa tyttöjen parissa vastaavaa esiintyi niin paljon.
Kun koulutuksen yhteydessä puhutaan rahasta ja miten lisäresursseilla voidaan parantaa oppimistuloksia, on syytä huomata, että oppiminen ei ole riippuvainen taloudellisista resursseista. Vähemmilläkin resursseilla saadaan hyviä tuloksia, kun motivaatio on kohdallaan. Tästä on hyvä esimerkki naapurimaamme Viro.
Aarne Oikarinen
emeritusprofessori
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.