Peruskoulun syntyajatus 1970-luvulla tähtäsi kaikille yhteiseen kouluun sekä mahdollisuuteen edetä koulupolulla huolimatta sosiaalisesta kasvutaustasta tai vastaavasta. Viimeiset Pisa-tulokset kertovat karua kieltään suomalaisen poikalapsen peruskoulutodellisuudesta.
Peruskoulu täyttää 50 vuotta tulevan vuosikymmenen alkupuolella. Koulun aikajanalla yhteisen koulun ajatusta on kirkastettu poistamalla koulun sisältä tasokurssit, opettajakuntaa ovat muuttaneet sukupuolikiintiöiden poisto ja eettisuskonnollista kasvatusroolia ovat vähentäneet tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poisto.
Huolimatta ihannekoulusta, tyttöjen ja poikien suoritusero ongelmanratkaisuissa on maailman huippua juuri julkistetun tutkimuksen mukaan.
Yhteiseen kouluun rakennettu järjestelmä on osoittautumassa määrätyiltä osilta kuilun rakennustaidon mestariksi ja eriarvoistavaksi instituutioksi. Vain naisnäkökulmaisen oppimiskoodiston omaavat pojat selviävät muiden jäädessä mitaleja vaille.
Peruskoulun arkista oppimista ja opetussisältöjä koordinoivat naisenemmistöiset menestyjäopettajat. Poikien oppimisen maailmaa rakentavat akateemikot, joilta puuttuu seisaaltaan pissaamisen kokemukset, isän kanssa Bottaksen tai Partik Laineen sankariuran seuraamisen tunteet.
Poikien pään sisään yrittävät opettajat, joiden oma lapsuus keskittyi tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan. On mahdoton yhdistelmä onnistua kohtaamaan lukemisesta kiinnostumaton poika Neiti Etsivä -positiosta.
Poikien peruskouluepäonnistumiseen kiirehtivät vastaamaan sekä OAJ että Opetushallituksen johto. Toinen taho pohti erityisopetuksen riittämättömyyttä, toinen esitti pojille kovennettua oppimusvaatimusta.
Onko todellakin maan johtavat yhdenvertaisen oppimisen mahdollisuudet tässä: Pojat syntyvät erityisoppilaiksi tai heiltä edellytetään kovennettua kurinalaisuutta suhteessa verrokkisukupuoleen?
Kun tarkastellaan peruskoulun jälkeistä poikalasten tulevaisuuspolkua, johtavat mieheksi kasvaneet pojat edelleen asunnottomuus-, liikennejuoppous- tai vaikkapa maksuhäiriömerkintätilastoja.
Suomen juhlavuotena keskustelu tasa-arvosta sivuuttaa täysin poikien negatiivisuuspolun ääripäät. Suomi 100 on hiljaa poikien koulueriarvoisuudesta.
Puoli vuosisataa yhdenvertaista koulua alkaa olla riittävä matka uudistaa perusteellisesti mitä tahansa instituutiota.
Huolimatta monesta onnistumisesta, on peruskoulu syvästi epäonnistunut sukupuoliin kohdentuvassa yhdenvertaisessa tehtävässään.
Onnistunut yhdenvertaisuus näkyy myös mittareissa. Suomalaisuuden ihanne yhdenvertaisuudesta on peruskoulun kautta saamassa yhden syvimmistä ongelmistaan. Aavistan peruskoulun olevan aikajanansa loppupäässä, mikäli ihanteena edelleen on kaikkien yhteinen yhteiskunta.
Jukka Kujala
kasvatustieteen tohtori
Turku
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.