Oulun taidekoulun ateljeesalissa on huikaisevan hiljaista. Kukaan ei lörpöttele tai hillu kyllästyneen oloisena. Krokipajaksi muuttuneessa huoneessa on piirretyn viivan jäljillä 13 henkilöä. Heistä 11 oppilasta istuu tai makaa vatsallaan lattialla ja piirtää, kaksi opettajaa liikkuu äänettömästi taustalla ja yksi oppilas töröttää seisaallaan rennon näköisenä, lippahattu veitikkamaisesti silmillä.
Siinä on mojova esimerkki kuvataiteen vaikutuksesta. Se imaisee ihmisen mukaansa tekemisen riemuretkelle. Koskelan koulun taide- ja kulttuuripainotteisten luokkien yhteistyö Oulun taidekoulun kanssa on tiivistä. 3B- ja 4B-luokkien oppilaat ovat käyneet puolenkymmentä kertaa lukuvuoden aikana.
Mallipoika Murat Khalaste ottaa lippiksen pois, kun aika loppuu ja punapukuinen tyttö siirtyy malliksi seuraavaan työhön. Poika muistelee olleensa taidekoululla ainakin neljä kertaa aikaisemmin. Opetuksesta hän on tykännyt. Kun häntä pyytää arvioimaan sitä kouluarvosanoin, vastaus tulee arvelematta: "Ysi."
Mukavimpana käynneistä on muistissa se kerta, kun oltiin pimeydessä, pukeuduttiin roolihenkilöiksi ja esitettiin Päivänsäde ja menninkäinen.
Kymmenen minuuttia malliura ei vielä väsyttänyt, mutta rupesi kutittamaan, kertoi Murat. Mallin työ ei pojasta ole yhtä mukavaa kuin piirtäminen. Vapaa-aikanaan Murat piirtää pieniä ukkeleita ja taas uudestaan pieniä ukkeleita. Sarjakuvapiirtäjäksi hän ei ole haaveillut. Piirtäminen on kiva harrastus.
Kroki-piirustuksessa opetellaan hahmottamaan nopeasti mallin asento ja mittasuhteet. Yksityiskohdat jäävät vähemmälle, kun piirustusaika kroki-työpajassa vaihtelee puolesta sekunnista 10 minuuttiin.
Opettavaista on myös mallina olo. Seuraava valitsee aina uuden asennon ja korostaa eroa toisilla asusteilla. Hatulla, huivilla tai peräti naamiolla. Mallina olo ja toisten töiden katsominen opettaa katsomaan itseään uudesta kulmasta. Toisaalta se harjaannuttaa esiintymään.
Oppilaat itsekin huomaavat edistymisensä koulujen yhteistyössä. Julia Liias 4B:ltä on havainnut, että hän on oppinut paljon kuvataiteesta.
"On kiva piirtää ja tehdä monenlaisia juttuja. Aina olen tykännyt piirtämisestä, mutta täällä olen aivan eri tavalla oppinut uusia tapoja tehdä, esimerkiksi vahalla."
"Piirtäminen on vain harrastus. Piirrän kaikkea mitä näen", Julia kuvailee suhtautumistaan.
Ateljee on vain yksi Koskelan koululaisille räätälöidyistä työpajoista. Seuraava huone on varattu sarjakuvalle. Koulun Viiva-albumit ovat esillä katseltavana. Kävijät saavat sarjakuva-arkin, jonka tekemistä voi jatkaa. Tyhjät kuplat tulevat täyteen tekstejä ja tarinoita, piirrokset saavat koskelalaista täydennystä.
Kolmannessa huoneessa perehdytään valon ja varjon valtakuntaan ja ratkaistaan samalla ongelma varjonukkien näytelmällä.
Häikäisevin teos on nimeltään neljäs työpaja komeasti. Siinä kaikki 50 oppilasta heittäytyvät kriitikon rooliin ja kahlaavat läpi satojen oppilaiden esillä olevat työt. Lopuksi he bongaavat omasta mielestään parhaat kaksi teosta ja perustelevat valintansa.
Häikäisevin teos paljastuu vasta syksyllä, sillä kaikki näyttelyssä kävijät voivat äänestää ja tulokset lasketaan kesän jälkeen.
Ystävyksillä Kira Hermosella ja Laura Meriläisellä on sama maku. Heitä viehättää eniten Pieni Valonkantaja -kirjan kuvitus sekä Musta albino -huoneessa olevat kaupunkikuvat. He pitävät muun muassa kirjan kuvituksen aitoudesta ja kaupunkikuvien värikkyydestä. Pieni valonkantaja, lasten kuvakirja on Aino Raiskilan kuvataiteen laajan oppimäärän päättötyö.
Varjoja&välähdyksiä, Oulun taidekoulun visuaalisten taiteiden linjan näyttely 20.6.2006 saakka
avoinna arkisin kello 10-16. Osoite Kansan-katu 54. Koululais- ja päiväkotiryhmät ovat tervetulleita.