Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
”Oulun Muusajuhlat, pe 11.8. Vaginavirkkausta & pillun päreitä”. Koskaan ei minkään tapahtuman otsikko ole herättänyt minussa niin paljon uteliaisuutta ja mielenkiintoa kuin tuo herätti. Tämähän olisi pakko nähdä ja kokea! Niinpä suuntasin pyöräni perjantai-iltana Heinäpäähän Tarkka-ampujankadulle Galleria Koomaan. Paikalle tuli kymmenkunta muutakin kiinnostunutta, heidän joukossaan kaksi miestä.
Tapahtuma sisälsi runoutta ja käsitöitä. Runo-osuudesta vastasivat Sari Kokkonen ja Jarkko Korpua, jotka esittivät runoja teoksista ”Pillun päreet” ja ”Tupa ryskyi, parret paukkui – Suomen kansan rivot runot”. Teoksista ensin mainittu on Anna Hakalan ja Sanna Vauranojan aivan uusi teos. Jälkimmäinen sitä vastoin on kokoelma vanhaa suomalaista perinnettä.
Teoksesta löytyy mm. Lönnrotin keräämiä vanhoja kansanlauluja, pilkkarunoja, kaskuja, rallatuksia, lemmentarinoita sekä synty- ja ylistysrunoja. Näiden lisäksi teoksesta löytyy hyvin suorasanaisia seksuaalisuuteen liittyviä runoja. Näitä runoja ei Kalevalasta löydy. Runoja kuunneltuani ymmärrän miksi ei.
Käsityöpuolen vetäjänä toimi Tiina Pehkonen, joka johdatti meidät vaginavirkkauksen saloihin. Osalla osallistujista oli mukanaan omat langat ja virkkuukoukut. Paikan päältäkin löytyi lankoja ja virkkuukoukkuja, joten kaikki halukkaat pääsivät toteuttamaan visiotaan virkatusta vaginasta.
Harvoinpa on juttu lentänyt käsitöitä tehdessä yhtä lennokkaasti! Vaginoiden virkkauksen edetessä ilmaan heitettiin muun muassa ajatus, että tässähän voisi olla ainesta uudeksi Oulu-matkamuistoksi. Uuden opetussuunnitelman mukaiseksikin työ tunnistettiin, yhdistyyhän siinä käsityö ja biologia.
Virkkaustyön viimeistelyä varten oli tarjolla hakaneuloja, jos joku olisi halunnut tehdä vaginastaan rintakorun. Sieluni silmin saatoin nähdä tilanteen, jossa seison baaritiskin ääressä ja vierustoverini kehuu rintakoruani ja kysäisee ystävällisesti, mitä se esittää. Vastaukseni kuultuaan puoli baaria kääntyisi katsomaan, kuka puhuu ja miltä tuotos näyttää. Olisi ainakin persoonallinen keskustelualoitus!
Pehkonen kertoi vetäneensä vastaavia virkkaustapahtumia Oulussa Kulttuuribingolla ja Tyttöjen talolla. Virkkaussessiot ovat olleet Tyttöjen talolla suosittuja ja tytöt ovat olleet innoissaan erikoisemmasta virkkausaiheesta. Onhan toki eri asia opetella virkkausta varsin vapaamuotoisen vaginan parissa kuin vääntää perinteistä patalappua. Vaginan virkkaukseen nimittäin ei ole yhtä ainoaa tapaa ja valmista ohjettakaan ei Pehkosen mukaan löydy. Niinpä hän näytti meille kaksi virkkaamaansa mallia ja opasti sitten henkilökohtaisesti alkuun niitä, joille virkkaus oli vieraampaa. Tuotoksistamme tuli hyvin erinäköisiä ja pilke silmäkulmassa mietimmekin, ovatko tuotokset tekijänsä näköisiä?
Mutta palataanpa vielä Tyttöjen taloon. Siellä hulvaton aihe sai vielä uuden ulottuvuuden: Oulun Poikien Talo sai heiltä haasteen vääntää rautalangasta peniksiä. Tuotoksia on Pehkosen mukaan syntynyt, mutta valmiita töitä hän ei ole nähnyt.
Jälkikäteen pohdin, että nuorista voi tuntua hyvin vapauttavalta, että seksuaalisuutta käsitellään tällaisella hauskalla tavalla. Nuoren seksuaalinen identiteetti on herkässä kehitysvaiheessa ja ympäristö pursuaa median eri muotojen kliseisiä ja ylitäydellisiä seksuaalisuuteen liittyviä malleja. Vaginavirkkauksen avulla omaa kehoaan ja sen oikeaa olemusta voi pohtia porukassa, aikuisen ohjaamana, huumorin hersyessä.
Kiitokset tapahtuman vetäjille ja järjestäjille! Tämä oli riemastuttava kokemus. Tämä tapahtuma todisti loistavasti, kuinka riemukasta, ennakkoluulotonta ja rajoja rikkovaa kulttuuri voi olla. Ainoastaan mainoksessa luvattuja, teemaan sopivia riisipiirakoita jäin kaipaamaan!