Elleivät köyhät maat pysty hidastamaan väestönkasvuaan, niiden on paljon vaikeampi tavoitella taloudellisesti parempaa tulevaisuutta. YK:n tämänvuotinen väestöraportti kertoo tuttuun tapaansa karua kieltä maailman tilasta. Äärimmäinen köyhyys on vallitseva olotila. Puolet maapallon väestöstä elää alle kahden euron tuloilla päivässä, ja miljardi ihmistä yrittää tulla toimeen vähemmällä kuin yhdellä eurolla.
Käsi kädessä köyhyyden kanssa kulkevat turvattomuus, epätasa-arvo, huono terveydenhoito ja lukutaidottomuus. YK on asettanut niin sanotussa Vuosituhat-julistuksessaan tavoitteeksi puolittaa köyhyydessä elävien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää monia toimenpiteitä, muun muassa sitä, että väestökysymyksiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Monen Aasian maan kuten Singaporen ja Malesian sekä toisaalla Meksikon ja Brasilian esimerkit osoittavat, että väestönkasvun vähentämisellä on suora myönteinen vaikutus maan talouden kasvuun. Tuottavuus paranee, säästöjä kertyy, investoinnit tulevat kannattavammiksi.
Toisaalla taas huono lisääntymisterveys ja sukupuolten epätasa-arvo kasvattavat perhekokoja ja sen myötä köyhyyden kierrettä. Väestönkasvu on tällä hetkellä suurinta kaikkein köyhimmissä maissa, joissa väkiluvun odotetaan kolminkertaistuvan 50 vuodessa, 600 miljoonasta ihmisestä 1,8 miljardiin.
Köyhimpiä maita koettelee myös pahiten yksi nykyajan suurimmista vitsauksista, aids, joka Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa on jo suurin kuolinsyy. Useimpien Afrikan maiden terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty vastaamaan haasteeseen, ja koulutus kärsii, kun aids kaataa sekä opettajia että opiskelijoita. Tauti on yksi näiden maiden talouskasvun esteistä.
Köyhien maiden omat keinot ovat vähissä, mutta sillä on silti merkitystä, suhtautuuko hallitus vakavasti terveydenhuoltoon, perhesuunnitteluun, tasa-arvoon ja koulutukseen. Tässä ei ole kyse ainoastaan resursseista, vaan myös valinnoista. YK mainitsee Vietnamin esimerkkinä maasta, joka on pystynyt tarjoamaan terveydenhuoltoa myös köyhille.
Tosiasiat ovat olleet kaikkien tiedossa, mutta on hälyttävää, ettei kansainvälinen yhteisö pysty vastaamaan omaan huutoonsa. YK:ssa on esimerkiksi sitouduttu siihen, että kaikilla ihmisillä olisi pääsy lisääntymisterveyteen liittyviin palveluihin. Silti väestöohjelmien rahoitus laahaa pahasti sopimusten ja tavoitteiden jäljessä.
Koska Suomikaan ei ole pystynyt pitämään kehitysapuaan YK:n tavoitteiden edellyttämällä tasolla, täältä on hankala osoitella sormella muita. Yhdysvaltain nykyisen hallinnon suhtautuminen kehitysmaiden väestöohjelmien rahoitukseen on kuitenkin erityisen huolestuttava. Maa on YK:n väestörahaston suurin yksittäinen rahoittaja, mutta presidentti George W. Bushin hallitus on jäädyttänyt kongressin jo myöntämän 34 miljoonan dollarin avustuksen. Taustalla tässä ja muissa vastaavissa toimissa on vaikutusvaltainen uskonnollinen oikeisto ja abortin vastainen liike, joita Bushin hallinto kuuntelee herkällä korvalla.
Faktat maailman väestötilanteesta ovat olemassa, mutta oikeiden johtopäätösten teko niiden pohjalta voi olla yllättävän vaikeaa sekä köyhissä että rikkaissa maissa.