Kalastaja Tapio Perätalo starttaa veneen moottorin Seelarin venesatamasta. Kyytiin hyppäävät tutkija Petri Karppinen Oulun Riistan- ja kalantutkimuksesta ja tutkimusapulainen Sanni Jörgensen. Suuntana on Hartaanselkä, jossa tutkijoita odottaa kalamiehiä ja veneellä liikkujia ihmetyttänyt iso rysä.
Rysässä tutkija Karppista odottelee toivon mukaan monta lohta ja taimenta, joiden mahalaukku saa täytteekseen lähettimen.
"Lähettimen aktiivisuusilmaisimen avulla seurataan kalojen liikkeitä. Mitä aktiivisemmin kala liikkuu, sitä tiheämmin saadaan pulsseja. Siitä taas voidaan päätellä, mitä kalat tekevät ja milloin tai missä alkavat kutemaan"; selittää Karppinen.
Lähettimet odottavat veneen pohjalla työkalupakkia muistuttavassa mustassa laatikossa. Petri Karppinen täyttää säiliön merivedellä. Sinne kalat pulahtavat hetkeksi ennen mittausta, punnitusta, suomunäytteen ottamista ja lähettimen laittamista paikoilleen.
Lähettimien kiinnittäminen lohiin ja taimeniin aloitettiin reilu viikko sitten. Aikaa on kaikkiaan kolme viikkoa ja lähettimiä neljäkymmentä. Toiveissa on saada ne kaloihin kolmen viikon aikana, mielellään nopeamminkin.
"Katsotaan, kumpi tulee ensin täyteen, 3 viikkoa vai 40 lähetintä", Karppinen sanoo.
Tähän mennessä lähettimiä on kiinnitetty seitsemään loheen ja yhteen taimeneen. Enemmänkin voisi olla. Kesän kelit ovat kuitenkin oikullisia tämänkin tehtävän kannalta. Helteet saivat aikaan sen, että kalat eivät liiaksi liikkuneet. Myös virtaama on ollut pieni. Siksi rysästä on päästetty veteen haukia, kuhaa ja lahnoja. Komeita kooltaan, mutta lähettimille kelpaamattomia. Lohi ja taimen ovat jälleen omassa luokassaan.
Liian pieni lähettimelle
Tapio Perätalo sammuttaa moottorin Hartaanselällä ja alkaa kokea rysää. Verkon mukana veneeseen nousee vastaan rimpuileva lohi. Sanni Jörgensen ottaa sen tutkittavaksi. Sukupuoli, korkeus, pituus ja paino merkitään valkoiseen korttiin ja kuoreen pudotetaan vielä suomunäyte.
Punnitus kuitenkin paljastaa, että lähetintä ei voi kalan mahalaukkuun työntää. Pituutta on 58 senttiä ja painoa vain kaksi kiloa, kun lähemmäs kolme vaadittaisiin. Sen sijaan kossi saa selkäeväänsä vihreän nauhamerkin, jossa on numerokoodi.
"Pienin lähettimen saanut kala painoi 2,7 kiloa, kaksi suurinta lohta painoivat yli 12 kiloa kumpikin", Karppinen kertoo.
Lähettimien laittaminen ja kalojen seuranta on Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja RKTL:n yhteinen hanke, jonka kustannusarvio on 225 600 euroa. Hanke kestää vuoden loppuun. Sen tarkoituksena on tutkia lohen ja taimenen vaellus- ja lisääntymiskäyttäytymistä Oulujoella. Kalojen liikkeitä voi seurata myös internetissä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen internetsivuilla olevaan karttaan päivitetään viikoittain kalojen reitti osoitteessa www.ymparisto.fi/ppo.
"Tästä hyötyvät kalastajat, jotka voivat tarkistaa netistä, mistä kaloja voi ainakin yrittää saada", toteaa hankkeen projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.
