Luonnontuotesarjan ovat tuottaneet Tuija Biskop Pohjois-Pohjanmaan Marttapiiriliitosta ja Arktiset aromit -yhdistys.
Kuten rakkaalla lapsella, myös vadelmalla on monta nimeä. Karjalassa vadelmaa kutsutaan vaapukaksi, pohjoisessa Suomea vaaraimeksi. Etelä-Suomessa kuulee sanottavan vadelmaa hallaimeksi. Vattu on vadelman "valtakunnallinen lempinimi".
Vadelma kasvaa hyvin yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa aina Oulun-Kajaanin korkeudelle asti. Pohjoisempana sitä on paikoittain ja Lapissa se on harvinainen.
Vadelmalla on monivuotinen juurakko. Versot ovat kaksivuotisia, piikkisiä ja puutuvia. Ne kukkivat vasta toisena kasvuvuotenaan ja marjatkin kehittyvät vasta toisen vuoden versoihin. Vattu vaatii valoa ja ravinteista maata. Tyypillisiä luonnonvaraisen vadelman kasvupaikkoja ovat hakkuuaukiot, kivikot, sähkölinjojen alusmaat, lehtimetsät, ojien reunat, purojen ja jokien varret, merenrannat, metsänlaidat ja tienvarret.
Satoa koko kesän
Vadelma antaa satoa keväästä syksyyn. Alkukeväästä aina elokuuhun voi kerätä vadelmanlehtiä. Heinä-elokuussa herkulliset, tuoksuvat marjat ovat kypsiä poimittavaksi.
Marjana vadelma on vertaansa vailla. Se on kerrannaisluumarja kuten mesimarja ja lakkakin. Vadelmat sisältävät paljon sokereita, omena- ja sitruunahappoa sekä aromiaineita. Luonnonvaraisen vadelman tuoksu ja aromi on parempi kuin puutarhavadelman. Siksi luonnonvattua kerätään ja säilötään ahkerasti. Vadelman C-vitamiinipitoisuus on kohtalainen, 25 mg/100 g .
Vadelmanlehdet ovat suosittuja teeaineksia. Eikä ihme, sillä maku on miellyttävän makea ja tuoksu on vadelmainen. Viime sotien aikaan vadelman kuivatut lehdet olivat maitohorsman lehtien ohella tärkeimpiä teen korvikkeita.
Vadelmanlehtiä voi kerätä sekä ensimmäisen että toisen vuoden versoista, ensimmäisen vuoden versoista aina elokuuhun asti. Toisen vuoden versoista lehdet on kerättävä alkukesällä ennen kukintaa. Niitä ei kuitenkaan saa ottaa Oulun-Kajaanin pohjoispuolelta niiltä paikoilta, missä vadelmaa on niukasti.
Lehdet voi kuivata joko tuoreeltaan tai hiostettuna. Hiostaminen sopii niille erityisen hyvin. Hiostettaessa syntyy uusia maku- ja väriaineita. Erinomaisia yrttiteesekoituksia saa yhdistämällä niihin horsman ja mustaherukan lehtiä.
Nuoria ensimmäisen vuoden versoja sopii käyttää salaatteihin ja tuorejuustoihin. Hienonnettuna niistä tulee kaunista vihreää myös leivän päälle. Nuoret lehdet sopivat käytettäviksi myös pinaatin tapaan. Silputuista nuoria lehdistä ja kevätsipulisilpusta tulee oikein hyvä muhennos tai ruisleivän päällinen.
Ravinnon lisäksi lehtiä käytetään kauneuden hoitoon. Tuoreista tai kuivatuista lehdistä saadaan tuoksuvaa kasvovettä. Litraan kiehuvaa vettä lisätään vajaa desilitra vadelman lehtiä, annetaan kiehua noin 10 minuuttia. Keitos siivilöidään ja annetaan jäähtyä. Kasvovesi säilytetään jääkaapissa. Säilyvyysaika on lyhyt.
Vadelmaherukkatee
2 rkl kuivattuja vadelmanlehtiä
2 rkl kuivattuja mustaherukanlehtiä
1 l vettä
Mittaa teeainekset teepannuun. Kuumenna vesi niin, että se poreilee, muttei vielä kiehu. Kaada vesi teeainesten päälle ja anna hautua 5-10 minuuttia. Lisää valmiiseen teehen hunajanokare ja nauti.
Teeaineksia tulee vaihdella, sillä ei ole hyvä juoda samaa teetä päivästä toiseen pitkiä aikoja. Monilla luonnonyrteillä, joita käytetään teeaineksena, on lääkkeenomaisia vaikutuksia.