Kun Vili Huovinen kumppaneineen puolisentoista vuotta sitten avasi kotimaisten merkkien vaatteita ja koruja myyvän Kure Storen Hallituskadulle, hän kuuli epäilyjä, ettei kauppa pysyisi pystyssä paria kuukautta pidempään. Toisin kävi.
– Ihmettelin, miksi Oulun kokoisessa kaupungissa ei myydä enemmän kotimaista. Jos kotimaiset merkit eivät ole esillä, eivät ihmiset niistä myöskään tiedä, Huovinen sanoo.
Asiakaskunta koostuu Huovisen mukaan pääasiassa nuorista aikuisista. Myös teini-ikäiset ovat kiinnostuneita.
Pakkahuoneenkadulla sijaitseva suomalaisen muotoilun Non Boutique -liike on toiminut Oulussa yli kymmenen vuotta. Toimitusjohtaja Tiina Meriläinen arvioi, että oululaisten kiinnostus kotimaisia vaatteita kohtaan on erityisesti viimeisen parin vuoden aikana kasvanut.
– Yhä isompi osa ihmisistä on herännyt miettimään vaatteiden alkuperää. Tämä on selvä trendi, hän sanoo.
Osittain Suomessa
Kotimaisuus on monitahoinen käsite. Yritysten omistus voi olla Suomessa ja tuotteet voidaan suunnitella Suomessa, mutta materiaalit voivat tulla muualta ja tuotteet saatetaan valmistaa esimerkiksi Virossa tai Portugalissa.
Kure Storen ja Non Boutiquen tuotemerkeistä noin puolella on valmistusta Suomessa. Kotimaassa valmistetaan etenkin koruja. Non Boutiquen hyllyissä ja rekeillä on myös Oulussa valmistettuja vaatteita.
Vili Huovinen kertoo, että tamperelainen Uhana-merkki esimerkiksi valmistaa osan tuotteistaan Suomessa ja osan suomalaisomisteisessa tehtaassa Portugalissa. Uhanan suosion kasvettua suomalaisen tuotannon kapasiteetti ei riitä vastaamaan kysyntään.
– Suomessa on huutava pula osaavista ompelijoista. Täällä ei ole isoja tehtaita, joissa vaatteita tehtäisiin linjastossa, Huovinen sanoo.
Kun vaate tehdään pienessä suomalaisessa ompelimossa, palkkakulut ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Virossa tai Portugalissa tehtynä.
Haastava yhdistelmä
Tiina Meriläinen sanoo, että suomalaiset suunnittelijat mielellään teettäisivät vaatteet Suomessa, mutta tuotantokustannukset asettavat rajoitteita.
– Se on haastava kombo, että vaate valmistettaisiin Suomessa ja hinta pysyisi kuluttajille järkevänä. Kuitenkin tiedetään, että edustamiemme merkkien osalta tuotanto-olosuhteet ovat esimerkiksi lahden takana kunnossa, joten se ei tee valmistuksesta epäeettistä.
Vili Huovisella on kokemusta ketjuliikkeessä työskentelemisestä.
– On helppo myydä halvalla. Täällä Kuressa käy asiakkaita, jotka sanovat, että haluaisivat käyttää kotimaista, mutta hinta on liian korkea.
Hän kertoo, että nuoret, joiden tulotaso ei riitä vaatteen ostamiseen, tulevat hakemaan Kuresta kotimaisen korun ketjuliikevaatteen kaveriksi.
Tiina Meriläisen mukaan Non Boutiquen asiakkaat ovat yleensä tietoisia hintatasosta.
– Toki jos vertaillaan esimerkiksi yli 300 euroa maksavaa KIKSin sarkatakkia ketjuliikkeiden takkeihin, hinta voi tuntua korkealta. Jos sitä verrataan toiseen merkkitakkiin, hinta on kilpailukykyinen.
Gallup: Kestävää halutaan suosia
Kiinnostaako kotimainen? Onko vaatteen alkuperällä väliä? Paljonko suomalaisesta vaatteesta ollaan valmiita maksamaan?
Kysyimme näitä kysymyksiä oululaisilta.
