Kymmenen vuoden jälkeen harva asia säilyy ennallaan.
Kärppien vuoden 2008 liigajoukkueen kokoontuessa vuosien tauon jälkeen tallella on lämmin tunnelma.
Eräs pelaajista on viettänyt pitkän ajan poissa Oulusta.
Kolme kautta Kärppien hyökkääjänä pelannut Michal Bros istuu kahvilassa hyväntuulisena ja katsoo kaupunkia, joka muutaman vuoden oli hänen kotinsa.
– Mahtavaa nähdä vanhat joukkuekaverit pitkästä aikaa, Tšekissä asuva Bros myhäilee.
Nykyisin Bros toimii Praha Spartan Sport Managerina. Lisäksi nuorten valmentaminen työllistää miestä.
Työ on entisestä ammattipelaajasta mukavaa, mutta eräs huolenaihe nousee esille.
– Omassa nuoruudessani pelailimme paljon eri lajeja, emme vain jääkiekkoa. Nykynuoret pelaavat niin paljon tietokoneillaan ja älylaitteillaan, että Tšekissä alkaa olla vaikeaa löytää tasokkaita pelaajia, Bros tuskastelee.
Vaikea päätös
Palataanpa hetkeksi vuoteen 2008.
32-vuotias Bros on pelannut kolme kauttaan Kärpissä ja kotoutunut maahan, josta hänellä ei saapuessaan ollut minkäänlaisia odotuksia.
Kärpät on voittanut Suomen mestaruuden. Bros kuitenkin päättää palata kotimaahansa Tšekkiin ja tekee sopimuksen Prahan Spartan kanssa.
– Se oli vaikea päätös. En tehnyt sitä missään nimessä rahan takia. Olisin voinut kuvitella pelaavani Kärpissä vielä pari kautta, mutta Sparta tarjosi minulle pitempää sopimusta, hän selittää päätöstään.
Neljän vuoden sopimus toi elämään kaivattua pitkäjänteisyyttä.
– Kärpät on Euroopan tasollakin yksi parhaita jääkiekko-organisaatioita, joten täältä lähteminen tuntui haikealta, Bros muistelee tunnelmiaan.
Täyttyneet unelmat
Kärppien ohella Bros ehti ammattiurallaan pelaamaan paitsi Tšekin maajoukkueessa myös kotimaassaan HC Olomoucissa, HC Vsetinissa ja BK Mladá Boleslavissa.
Pisimpään kotijoukkueena oli HC Sparta Praha, jossa hän vaikutti viisi kautta Kärppä-vuosien jälkeen ja kuusi niitä ennen. Ammattipelaaminen päättyi eläköitymiseen vuonna 2015.
Kun keskustelu kääntyy uran huippuhetkeen, menee Bros vaikeaksi.
Mikä saavutus tiivistäisi koko uran?
– Olen onnekas, kun sain pelata niin monta hyvää kautta. Kaksitoista mitallia ja kuusi liigatitteliä, Bros laskee.
Mitallit ja palkinnot ovat jääneet mieleen, mutta pisteiden laskua tšekkiläinen ei viitsi enää tehdä.
– Peleistä parhaina tunteina ovat jääneet mieleen yhteiset hetket joukkueen kanssa, kun peli on voitettu, Bros päättää lopulta.
Kun Bros katsoo uraansa taaksepäin, ei hän tunne katumusta tai harmistusta.
– Saavutin enemmän kuin osasin nuorena toivoa, mies summaa.
Eläköityminen pelaajan roolista oli käytännön sanelema. Ikä alkoi vaikeuttaa tuolloin 39-vuotiasta jääkiekkoilijaa.
– Nuorien pelaajien mukana pysyminen vaati työtä. Kulutin aamut harjoituksissa ja iltapäivät palautuessa. Halusin viettää aikaa perheeni kanssa, mutta sitä ei koskaan löytynyt, Bros miettii.
Jääkiekkoilijan ura vaati omistautumista. Perhe vei lopulta voiton arjen ajasta.
Tulevaisuuden haasteet
Ammattipelaajan työpäivät ovat nyt takanapäin.
Onko vanha suola jäänyt janottamaan? Vieläkö Bros punnitsee paluuta jäälle?
Bros naurahtaa, mutta sanoo sitten vakavana:
– En. Annoin jääkiekolle sata prosenttia. Nyt sen aika on ohi, Bros kuittaa.
– Ennen kaikki pyöri minun ympärilläni, nyt haluan huolehtia muistakin.
Huolehdittavana ovat oma joukkue, valmennettavat nuoret ja totta kai oma jälkikasvu.
Yksilöharjoitteluun tottuneelle jääkiekkoilijalle vastuu toisista hieman tuskastuttaa. Katse on kuitenkin tulevaisuudessa, ei menneessä.
– Spartalle on tulossa haastava kausi. Lisäksi opiskelen valmennusta. Tärkeintä on, että saan työskennellä jääkiekon parissa, Bros tuumii tyytyväisenä elämäänsä.
Ammattiurasta haaveileville nuorille veteraanilla on lopuksi yksi neuvo.
– Nauti peleistä ja harjoituksista. Joka päivä ei voi voittaa, mutta keskittymisen täytyy pitää. Pelkkiin palkintoihin tähtäämällä ei luoda pitkää uraa.
JALOSEN VIIMEISESTÄ KYMMENEN VUOTTA
Michal Bros oli Oulussa Kärppien 2008 Suomen mestaruuden kymmenvuotistilaisuudessa.
Mestaruus päätti tuolloin Kari Jalosen nelivuotiskauden Oulussa. Kauden, joka toi peräti kolme mestaruutta.
– Kausi oli värikäs case-Karalahdesta lähtien, muistelee joukkueen kapteenina tuolloinkin pelannut Ilkka Mikkola.
Kauteen mahtui myös viime hetken hankintoja.
– Play-offseissa löydettiin omataso vasta kun oli pakko.
Pahin pettymys tuli Pietarin tammikuun super six -turnauksessa, jossa Kärpät ei sijoittunut mitaleille.
Mestarijoukkueessa pelasivat:
Maalivahdit:
Tuomas Tarkki, Antti Rautiola, Andy Chiodo.
Puolustajat:
Oskari Korpikari, Antti Ylönen, Atte Ohtamaa, Ilkka Mikkola, Kari Haakana, Topi Jaakola, Juho Jokinen, Mikko Lehtonen, Toni Kiren, Jukka-Pekka Laamanen,
Hyökkääjät:
Hannes Hyvönen, Teemu Normio, Veikko Karppinen, Jonas Andersson, Kristian Kuusela, Mikko Alikoski, Janne Pesonen, Tommi Paakkolanvaara, Jari Viuhkola, Michal Bros, Kalle Sahlstedt, Antti Aarnio, Juhamatti Aaltonen, Ondrei Kratena.
Valmentajat: Kari Jalonen, Mikko Haapakoski ja Ari Hilli.