Vää­rin­kä­si­tys sau­nas­sa ohjasi Am­mat­ti­liit­to Pron joh­ta­jan Jorma Malisen elä­mä­nu­ral­le: "Val­ke­ni, ettei alalla ollut mitään te­ke­mis­tä sil­mä­la­sien kanssa"

Jorma Malisen johtamalla Ammattiliitto Prolla on se asenne, että syksyn sopimusneuvotteluissa kiky-sopimus siirretään historian hämärään, osto- voima- ja reaaliansiokehitys turvataan sekä palkkatasa-arvoa kohti mennään prosentti- ja eurokorotuksilla.

Kuva: Markku Ulander

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen teki nuorena asentajana reppuhommia eri puolilla maata. Telakat ja ydinvoimalatyömaat tulivat tutuiksi, ja päivärahat takasivat parikymppiselle hyvät tienestit.

Kun Helsingin telakka lomautti, Turun telakalla hitsarina työskennellyt eno kehotti tulemaan sinne.

– Hän sanoi, että pysy telakalla, kunnes löydät itsellesi hyviä töitä. 32 vuotta siellä sitten menikin.

Telakka maksoi 90-luvun alussa Malisen jatkokoulutuksen automaatiosuunnittelijaksi. Ehtona oli, että paperien saamisen jälkeen pitää pysyä kolme vuotta telakalla tai rahat karhutaan takaisin.

– Tuli kuitattua. Niinä vuosikymmeninä ehti nähdä suomalaisen laivanrakennuksen nousut ja laskut.

Koulutuksensa jälkeen Malinen siirtyi työntekijöistä toimihenkilöihin ja vuosituhannen vaihteessa toimihenkilöiden luottamusmieheksi. Siitä hänet valittiin yhtiön hallitukseen viideksitoista vuodeksi, kun Pansion suuressa nosturissa luki vuorotellen Kvaerner Masa Yards, Aker Finnyards, STX Europe ja uusimpana Meyer.

Malisen reissuvuosista ammattiliitot ovat muuttuneet. Työehtosopimusten neuvottelu on yhä kivijalka, mutta se ei enää riitä.

– Minun sukupolveni ihmiset liittyivät liittoon, koska niin tekivät kaikki. Nyt ihmiset katsovat, mitä on tarjolla vastineeksi jäsenmaksusta.

Liiton pitää tarjota työuran alussa urapalveluja, sen aikana jatkokoulutusta ja loppupuolella apua vaikka jaksamiseen.

Yleistyvä alan vaihtaminen kesken työuran on saanut Pron ajamaan kattavaa sertifiointijärjestelmää, johon kirjattaisiin työuran aikana kertynyt osaaminen.

– Kun nyt siirryt kokonaan toiselle alalle, kaikkea osaamista ei oikein tunnisteta. Sertifioinnista olisi siten hyötyä sekä työntekijöille että -antajille.

– Tähän liittyy sekin, että koulutettujen maahanmuuttajien osaaminen pitäisi tunnistaa ja tunnustaa. Nyt niin ei ole, kun korkeakoulutaustaiset ulkomaalaiset työskentelevät laivasiivoojina.

Malinen korostaa, että myös muut ammattiliitot ja EK ovat kiinnostuneita sertifiointisysteemistä. Kattavan yhtenäisen järjestelmän luominen vaatisi ankaraa jumppausta, mutta hänen mielestään asiat olisi syytä saada vauhtiin tällä hallituskaudella.

Malinen kiittelee etenkin ammattikorkeakouluja siitä, että ne ovat olleet hereillä ja tarjoavat runsaasti muunto- ja täydennyskoulutusta.

– Siellä ollaan ajassa kiinni. Ihmisiä saadaan ohjattua nopeasti työstä työhön.

Omalle uralleen Malinen ei ohjautunut aivan nykypäivän sulavien periaatteiden mukaan. Armeijasta päässyt nuori mies oli rakentamassa enonsa taloa Porvoossa, kun enon työkaveri vinkkasi saunassa hakemaan instrumentointilinjalle paikalliseen ammattikouluun.

– No hain ja pääsin. Kohta valkeni sekin, ettei alalla ollut mitään tekemistä silmälasien kanssa. Olin ajatellut, että se on kai jotain Instrumentariumin hommia, mutta olikin sähkötekniikkaa. Vaan hyvin kävi. Siitä tuli elämänura.

Malinen arvelee, että työpolku olisi aivan erilainen, jos hän olisi aina harkinnut valintojaan.

– Minulla on ollut töissänikin tapana sanoa pomolle, että koetan mielelläni pärjäänkö semmoisessa, mikä ei kelpaa muille.

Pron puheenjohtajuuskausi päättyy ensi vuonna, ja Malinen asettuu uudestaan ehdolle, jos jäsenistö niin haluaa.