Kirjailija Anne Holt katselee haikeana ikkunasta, sateinen Helsinki ei juuri houkuta, mutta meneillään olevat MM-kisat kylläkin.
"Olisin paljon mieluummin stadionilla katsomassa kisoja kuin istuisin sisällä", hän toteaa. Holtin kahdeksannen dekkarin suomennos, Julkkismurhat, on juuri ilmestynyt ja hänen kahden päivän pituinen Helsingin-reissunsa kuluu tiiviisti haastatteluissa. Pienen tyttären äiti ei halua olla kotoaan pitkään poissa.
Suositun norjalaisdekkaristin kirjoja on myyty kolme miljoonaa kappaletta ja käännöksiä on ilmestynyt kaikilla pohjoismaisilla kielillä sekä englanniksi, japaniksi ja hollanniksi. Holtin kirjoissa nousevat usein esiin myös yhteiskunnalliset asiat, niin myös tällä kertaa.
"Länsimaisessa yhteiskunnassa on parinkymmenen vuoden ajan ollut meneillään tylsistymisilmiö. Elämän luonnolliset vaarat ovat kadonneet", Holt valottaa uusimman kirjansa ideaa.
Kova halu kuuluisaksi
Pumpulissa eläminen on luonut uudenlaisen ilmiön, jossa ihmiset haluavat kokea vaaran tunteen harrastamalla äärimmäisyyslajeja, kuten benji-hyppyjä ja vuorikiipeilyä.
"He haluavat kokea olevansa elossa, mutta miksi heidän pitää tehdä jotain tuollaista? Itselle riittää, kun koittaa perjantai ja edessä on kaksi vapaata päivää, jolloin voi tehdä mitä huvittaa."
Holt uskoo tilanteen syntyneen liiallisesta turvallisuuden vaalimisesta, joka johtaa jännityksen tunteen puuttumiseen. Sama mekanismi löytyy myös ihmisten kovasta halusta tulla kuuluisaksi.
"Nykylapsuudessa ei ole riskejä eikä kipua. Sen vuoksi lapset tuntevat, että heitä ei huomioida tarpeeksi."
Holtin mukaan jokaisen olisi koettava ylä- ja alamäet jo lapsuudessa.
"Kun tyttäreni polkee kolmirattaisellaan ilman kypärää, tulevat ohikulkijat huomauttelemaan. Jos hän kaatuu, hän oppii, että se sattuu ja on varovaisempi toisella kertaa."
Norjalaispäiväkodeissa katkotaan puiden oksia, jotta lapset eivät kiipeilisi sinne.
"Lasten pitää kiipeillä puissa, joidenkin jopa pudota sieltä, se kuuluu elämään."
Kaksi erilaista naista
Vaaleanpunaisella Harley Davidsonilla huristeleva ylikomisario Hanne Wilhelmsen on ollut mukana Anne Holtin esikoisromaanista lähtien. Lesbouttaan salaileva, työssään tunnollinen naispoliisi, osoittautuu epävarmaksi ihmissuhteissaan.
Vuonna 2003 ilmestyneessä Minkä taakseen jättää -romaanissa kuvioihin tuli täysin toisenlainen naistyyppi Inger Johanne Vik. Hän on yksinhuoltajaäiti, juristi, psykologi ja profiloija, joka rakastuu miespuoliseen kollegaansa. Uusin suomennos on Vik-sarjan toinen, jossa päähenkilö joutuu ratkomaan äitiyslomallaan murhasarjaa.
Hannea on monesti yritetty tulkita kirjailijan alter-egoksi.
"Hanne on äärimmäisyysihminen, joka vain pahenee kirja kirjalta. Enemmän minussa on Inger Johanne Vikiä. Tarinan vuoksi minulla täytyy olla eri tyyppejä."
Viimeisimmässä Hanne Wilhelmsen -dekkarissa (2004) uumoiltiin jo sarjan loppua. Kirjailija kuitenkin lupaa kirjoittavansa vielä kolme Hanne-kirjaa. Suunnitteilla on myös kolmas kirjasarja, jossa seikkailisi uusi poliisihahmo.
Laaja kirjo ihmisiä
Vaikka homoseksuaalisuus on Hanne-kirjojen myötä noussut esiin Holtin kirjoissa, hän ei koe kirjoittavansa siitä. Holtin mukaan rasismi on paljon suurempi ongelma Norjassa kuin homoseksuaalisuus.
"Kirjoitan yhteiskunnasta, jonka sisällä on laaja kirjo erilaisia ihmisiä. Haluan mahduttaa kirjoihini sen, sillä se tekee kirjoistani uskottavia."
Dekkaristi on viihdyttäjä, jonka velvollisuus on rakentaa uskottava juoni, loppuratkaisusta puhumattakaan.
"Kirjoitan aina ensin kymmenen viimeistä sivua. Sitten tiedän, että voin ratkaista koko ongelman."
Ensimmäisen kirjansa Holt kirjoitti 35-vuotiaana työskenneltyään ensin toimittajana ja asianajajana.
"Ajattelin, että elantoa en tästä tule saamaan, mutta olin väärässä. Kirjoitin yhteensä viisi kirjaa toisen työni ohella."
Holtin mielestä kirjailija ei voi täysin eristäytyä yhteiskunnasta.
"Kirjailijan velvollisuus on olla kosketuksissa yhteiskunnan kanssa. Parhaiten se onnistuu muun työn kautta. Itse kirjoitan päivällä, koska haluan olla tekemisessä ihmisten kanssa."