Kirjoittaja kuuluu Kaleva nuorten
kirjoittajien ryhmään.
Hovisuon luistinkenttä vilisee lämpimästi pukeutuneita teinityttöjä. Laanilan yläasteen kasiluokkalaisten liikuntaohjelmassa on tällä viikolla luistelua.
"Minulla on jalassa koulun luistimet, koska en yleensä muista tai jaksa ottaa omiani mukaan", 15-vuotias Sonja Keltamäki paljastaa. Tyttö kehuu käteväksi mahdollisuutta lainata tarvittaessa koulun välineitä.
Jos koululta ei löydy sopivia luistimia eikä omia ole mukana, luistelu korvataan kävelemällä tai juoksemalla kentän ympäri. Sonjan ja Emma Kaajakarin, 14, mukaan harvoilla oppilailla on kuitenkaan luistelun suhteen varuste- tai asenneongelmaa.
"Useimmat tykkäävät luistelusta, vain sää tuottaa vähän hankaluuksia. Viime viikollakin luistelu vaihtui lentopalloksi, kun satoi vettä", tytöt muistelevat.
Maikkulan yläasteen liikunnanopettaja, Oulun seudun liikunnanopettajien entinen puheenjohtaja Juha Tiilikainen sanoo, että talvilajien opettamista hankaloittavat niin sää kuin oppilaiden puutteelliset välineet. Oululaiset yläasteet ovat myös keskenään eriarvoisessa asemassa.
"Oulujoella ei ole voinut hiihtää kolmeen vuoteen, joten keskustan koulut ovat nyt liian kaukana hiihtoreiteistä. Toisaalta keskustasta pääsee tarvittaessa tekojäille, kauempana ollaan riippuvaisia luonnonjäistä."
Myös mahdollisuus lainata liikuntavälineitä vaihtelee Tiilikaisen mukaan kouluittain.
"Omasta koulustani välineitä ei voi lainata, ja olen vetänyt sellaista linjaa, että oppilaalla olisi oltava ainakin sukset tai luistimet. Varusteita voi aina lainata tuttavapiiristä tai ostaa halvalla urheilukirpputorilta. Puntarissa on lähinnä viitsiminen."
Sonjan ja Emman elämää välinehankinnat eivät ole hankaloittaneet. Emman sisäpelikenkiä lukuunottamatta varusteet ovat löytyneet kotoa ennestään tai ne on voinut lainata koululta. Välineiden hankkimisen sijaan päänvaivaa aiheuttaa joskus niiden kuljettaminen.
"Omia suosikkilajejani ovat ne, joita varten ei tarvitse kuljettaa mukana paljon varusteita. Tykkään hiihdosta, mutta suksien ja sauvojen kanssa kouluun pyöräileminen on aika hankalaa", Emma huomauttaa.
Koulun liikuntasuunnitelma on Sonjan ja Emman mielestä mukavan monipuolinen. Tänä lukuvuonna kasiluokkalaiset ovat jo ehtineet pelata kori- ja sulkapalloa, tanssia paritansseja ja telinevoimistella.
"On kiva, että tulee kokeiltua eri lajeja, koska sitä kautta voi löytää uusia harrastuksia. Itsekin liityin ala-asteella koripallokerhoon, kun olin ensin innostunut lajista koulussa", Sonja kertoo.
Epäsuosituimmaksi liikuntalajiksi tytöt veikkaavat uintia, jota on ohjelmassa kolmesti vuodessa. Uimatunneilla Emman ja Sonjan arvion mukaan tytöistä neljännes ja pojista jopa puolet pysyttelee poissa altaasta.
"Uimareille on bussikyyti. Jos ei ui, pitäisi kävellä koululta Raksilaan ja takaisin. Jotkut kyllä menevät mieluummin pyörällä tai bussilla, koska silloin on aikaa käydä ostamassa karkkia", Emma epäilee. Emma itse pitää uimista mukavana vaihteluna.
"Bussi tosin voisi lähteä vähän myöhemmin. Nyt ei ole aikaa kuivata hiuksia kunnolla."
Laanilan yläasteen tyttöjen liikunnanopettaja Merja Halme-Karjalainen muistuttaa, että uimatunneille osallistuminen on vaatimus arvosanan 8 saamiseksi.
"Uinti on erikseen mainittu arvostelukriteereissä. Järjestämme keväällä vielä korvaavan uintikerran, jotta kaikilla olisi mahdollisuus saada uinnista merkintä."
Veera Adolfsen