Monen jo­ka­päi­väi­nen vä­li­pa­la voi kadota kaup­po­jen hyl­lyl­tä – näinkö banaani pe­las­te­taan tu­hol­ta?

Banaaneja ladataan rekkoihin Darangirin markkinoilla Koillis-Intiassa. Darangiri on Aasian suurin banaanimarkkinapaikka. Sieltä kuljetetaan päivittäin banaaneja naapurimaihin kuten Nepaliin, Bhutaniin ja Bangladeshiin.

Intia on maailman suurin banaanintuottaja. Intialainen työntekijä kuljettaa banaaneja kolmipyörällään Kalkutassa, itäisessä Intiassa.

Kuva: PIYAL ADHIKARY

On vaikea kuvitella arkielämää ilman banaania. Tiedemiehet yrittävät pelastaa herkkuhedelmän tuhoisalta sienitaudilta geenimuokkauksella.

Saatat juuri syödä katoavaa herkkua lukemisen kyytipojaksi. Banaanin kaupallinen tuotanto voi päättyä kokonaan vuosikymmenien sisällä. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat tulvat ja kuivuudet sekä maaperässä pesivä sienitauti, panamantauti, ovat levinneet jo miltei kaikille mantereille, joilla banaania viljellään.

Tarkennuksena kerrottakoon, että maailmassa viljellään yli tuhatta erilaista banaanilajiketta, mutta juuri lajike nimeltään Cavendish on se perusbanaani, jonka suurin osa ihmisistä tunnistaa kauppojen hyllyiltä. Cavendish-banaani on haavoittuvainen kasvitaudeille, sillä nykyisin viljellyt banaanipuut ovat toistensa klooneja, eikä niiden geeneissä ole juuri lainkaan eroavaisuuksia. Kaikki maailman vientibanaanit ovat siis käytännössä tuhottavissa yhdellä ainoalla sienitautiepidemialla.

Jottei maailman suosikkihedelmä, iloisen keltainen banaani, vaipuisi monen muun sukupuuttoon kuolevan eläin- ja kasvilajin mukana historiaan, tiedemiehet ympäri maailmaa koettavat ratkaista ongelman muokkaamalla banaanin geenejä panamantaudille vastustuskykyisiksi.

Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen professorin Teemu Teerin mukaan banaani on hyvä esimerkki kasvista, jossa geenimuokkaus on parhaimmillaan.

– Banaanin määrää lisätään kasvullisesti, kuten meillä Suomessa perunaa. Sen jalostus risteyttämällä on hankalaa. Banaanin kohdalla erityisesti, koska se ei tee siemeniä. Geenimuokkauksella sen sijaan voidaan banaaniin lisätä uusi ominaisuus ja samalla säilyttää vanhat ominaisuudet, Teeri kertoo.

Geenimuokkaus on kallista ja aikaa vievää

Panamantauti on saastuttanut viljelymaita Australiassa, Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa sekä Lähi-idässä. Banaani on suurin tulonlähde monille maanviljelijöille. Joidenkin viljelijöiden banaanimaiden koko on jo supistunut tuhansista hehtaareista muutamiin satoihin saastuneen maaperän vuoksi.

Suurin osa maailman tuontibanaaneista viljellään Etelä-Amerikassa. Sienitaudin leviäminen sinne voisi siis olla kuolinisku tämänhetkiselle suosikkibanaanin tuotannolle.

Australian Queenslandin teknillisessä yliopistossa on onnistuttu jo luomaan geenimuokattu versio Cavendish-lajikkeesta. Markkinoille kelvollisen luotettavan lajikkeen testaamiseen, tutkimiseen ja kehittelyyn menee vielä vuosia. Tutkimusta tehdään myös Israelissa, Britanniassa ja Ecuadorin tasavallassa.

– Geenimuokkauksen riskit tekniikkana ovat samanlaiset kuin perinteisen jalostuksen. Eri asia on, että siinä missä perinteistä jalostusta säännellään melko kevyesti, geenimuokkausta säännellään useimmissa maissa erittäin voimakkaasti. Tästä johtuen geenimuuntelu on erittäin hidasta ja kallista. Riskianalyysi maksaa 5–20 miljoonaa euroa, Teeri mainitsee.

Panamantautiin ei ole parannuskeinoa

Panamantauti eli fusarium fungus elää maaperässä ja tarttuu banaanipuun juuriin mädättäen koko kasvin elinkelvottomaksi. Tauti muodostaa pesäkkeitä, jotka pysyvät maaperässä elinkelpoisina jopa yli 40 vuotta tehden näin viljelymaan käyttökelvottomaksi taudille vastustuskyvyttömille viljelykasveille. Panamantauti TR4 eli taudin neljäs muunnos Tropical Race 4 on vaaraksi myös Cavendish-lajikkeelle. Panamantautiin ei ole tehoavaa hoitoa. Ainoa toivo on siis kehittää taudille immuuni geenimuokattu versio banaanista.

– Hyvä puoli on siinä, että banaani säilyy geenimuokkauksessa muutoin ennallaan paitsi uuden ominaisuuden suhteen; huonoa taas se, että markkinoille saattaminen on kallista. Viime kädessä uuden lajikkeen ominaisuudet määräävät sen riskit, ei tekniikka, millä jalostus on tehty, Teeri sanoo.

Banaanituotanto on jo kerran joutunut taistelemaan samaisen ongelman kanssa. Aiemmin 1950-luvulla nykyistä yleisintä Cavendish-lajiketta suurempi ja herkullisempi Gros Michel -lajike kohtasi joukkotuhon, kun panamantaudin ensimmäinen versio alkoi levitä.

Vaikka tautiin keksittäisiinkin nyt parannus tai Cavendish-lajike saataisiin pelastettua muilla keinoilla, mikään ei estä panamantautia kehittymästä uuteen, tuhoisampaan muotoon.