Helsinki
"Sielu on kuin muovipussi. Se on ohut ja läpinäkyvä ja siihen mahtuu noin neljä litraa." Kuusivuotiaan Sunen pistämätön ajatelma sisältyy ruotsalaisen Mark Levengoodin ja norjalaisen Unni Lindellin riemastuttavaan kirjaan Vanhat tädit eivät muni.
Kirjamessuilla suomeksi julkistettu opus (Schildts) on kokoelma lasten ajatuksia vaikeista ja tärkeistä asioista. Sellaisista kuin esimerkiksi sielu, kuolema, vanhuus, jumala ja maalaiset.
Vanhat tädit eivät muni on yksinkertaisesti parasta eliksiiriä kaamokseen. Jos sitä voi hekottelematta lukea, täytyy olla läpeensä paatunut ihminen. Samalla täytyy äimistellä, kuinka kirkkaan loogisesti lapset maailman hahmottavat. Kun kuolee, pääsee Pariisiin, ruumis koostuu vedestä ja leivästä ja hirveän vanhat ihmiset olivat tosiaan pienenä apinoita.
Ruotsissa kirja julkaistiin viime vuonna ja se on ollut menestys. Jouluun mennessä ylittynee puolen miljoonan myydyn kappaleen raja. Kahdeksan kuukautta se piti ykkössijaa maan myydyimpien kirjojen listalla. Parhaillaan kirjaa käännetään hollanniksi.
Levengood halusi piristää lasten kanssa työtä tekeviä, mutta työhönsä leipääntyneitä ihmisiä. Kirja muistuttaa, että lapset ovat kiinnostavia ja mieltänostattavia.
- Vältimme tietoisesti söpöjä asioita. Vanhemmilla on sellainen ennakkoluulo, että lapset ovat söpöjä. Eivät minun tuntemani lapset ainakaan ole. He meluavat ja usein haisevat vähän pahalle, mutta he elävät maailmassa, jossa kaikki on vielä mahdollista. Kirjaa lukiessa saa olla taas osa sitä hetken aikaa, Levengood sanoo.
- Lasten johtopäätökset eivät perustu puutteellisiin ajatuskulkuihin vaan rakentaviin pyrkimyksiin koota mahdottomia palapelejä näkyvästä todellisuudesta, verhotuista piilomerkityksistä ja vaietuista lauluista.
Suomenkielisessä painoksessa noin kaksikymmentä prosenttia jutuista on suomalaislasten suusta kuultua. Suomalaisen osuuden ovat koonneet Seppo Bruun ja Kirsti Hakkola Vironniemen päiväkodista ja Pakilan lastenpaikasta.
Levengood ja Lindell kokosivat kirjan siten, että he istuttivat neljä, viisi lasta kerrallaan pöydän ääreen ja pistivät heidät keskustelemaan asioista, joita piti vähän miettiä.
- Suomalaiset ja norjalaiset lapset ovat samanlaisia, he ovat juurtuneita kulttuuriinsa ja osaavat leikkiä kielellään. Ruotsalaiset lapset eivät tunne kulttuuriaan, mutta he ovat hyvin avoimia ulos maailmaa kohti, Levengood luonnehtii.
Jännittävää hänen mielestään on, miten tärkeä merkitys isovanhemmilla on lasten elämässä kaikissa kolmessa maassa.
"Minä en koskaan kyllästy mummiin, mutta vaari kyllästyy", Therese 6v kiteyttää.
Ruotsalaisten lempijulkkis
Vuonna 1964 Yhdysvalloissa syntynyt, kolmevuotiaasta Suomessa kasvanut ja Ruotsissa uransa luonut Mark Levengood on kotimaassaan megajulkkis, mutta sellaiseksi harvinaisen sympaattinen. Hänen avioliittonsa Jonaksen kanssa ja nyt parin viisiviikkoinen Amos-vauva jaksavat kiehtoa lehdistöä. Ruotsalaiset rakastavat muumipeikon lailla puhuvaa miestä, esiintyipä hän sitten televisiossa tai radiossa.
- Muutin Tukholmaan, koska pääsin teatterikouluun, mutta puolen vuoden jälkeen tajusin, ettei minusta näyttelijää tule, sen sijaan opiskelin radiotuottajaksi, pitkänhuiskea mies kertoo.
Vuodet 1995-1999 hän työskenteli Ruotsin television SVT:n draamaosaston apulaispäällikkönä. Tällä hetkellä hän kirjoittaa lehtiin, luennoi ja tekee suoraa radio-ohjelmaa Rakas Mark. Vuoden televisiotauko päättyy keväällä, mutta tulevaa ohjelmaa täytyy vielä hahmotella.
