Koronavirus on iskenyt Euroopan maihin kansoja ja alueita katsomatta. Talouden elpymistahti uhkaa kuitenkin jakaa eurooppalaiset eri karsinoihin, ellemme huolehdi asiasta, kirjoittaa EU-komissaari Elisa Ferreira Lännen Median puheenvuorossaan.
Eurooppa on selvinnyt kriiseistä aiemminkin. Näin äkilliseen ja laajaan myllerrykseen eurooppalaiset yhteiskunnat ja taloudet eivät ole kuitenkaan EU:n 60-vuotisen historian aikana joutuneet kertaakaan.
Monien EU-maiden terveydenhuollossa toistuu päivittäin tragedia, joka päättyy ihmishenkien menetykseen. Elinkelpoisia yrityksiä uhkaa konkurssi. Ihmiset pelkäävät toimeentulonsa puolesta, ja moni on joutunut työttömäksi.
Siinä missä vuoden 2008 finanssikriisissä pumppasimme pelastusvenettä keskellä myrskyä, vuonna 2020 ompelemme hengityssuojaimia keskellä pandemiaa.
Vaikka kansanterveys säilyy ylimpänä prioriteettina, on äärimmäisen tärkeää, että päättäjät alkavat luotsata Euroopan taloutta ulos kriisistä. Elämä jatkuu. Meidän on tänään tehtävä kaikki mahdollinen viruksen pysäyttämiseksi ja sen talousvaikutusten lievittämiseksi, koska huomenna meidän on saatava talouden pyörät taas pyörimään ilman, että toimet viruksen kitkemiseksi rapautuvat.
Lainanotto ei hätätilanteessa riitä
EU-maiden lainanotto on jyrkässä kasvussa niiden pyrkiessä turvaamaan ihmisten ja yritysten toimeentulon. Lainanotto on hätätilanteessa välttämätöntä, mutta se ei riitä. EU tukee luomalla toimille puitteet, höllentämällä valtiontukisääntöjä, soveltamalla vakaus- ja kasvusopimuksen yleistä poikkeuslauseketta ja antamalla suoraa tukea ohjelmoimalla EU:n varoja uudelleen.
Kaikki koheesiopolitiikan – eli muun muassa aluekehitysrahaston ja sosiaalirahaston – määrärahat on suunnattu kriisikäyttöön.
Elpyminen koronakriisin aiheuttamasta symmetrisestä häiriöstä uhkaa tapahtua epäsymmetrisesti. Talouden rakenteet ovat EU-maiden kesken ja sisällä hyvin erilaisia: osa on riippuvaisia matkailun, liikenteen ja kulttuurin kaltaisista aloista, joilla elpyminen voi olla muita hitaampaa.
Virustaudin levinneisyys vaihtelee. Osalla maista julkisen talouden reservit ja investointimahdollisuudet on kohta käytetty.
Valmiuserojen tasaaminen välttämätöntä
Erot yleensä kärjistyvät kriisiaikoina. Esimerkiksi 1970-luvun öljykriisien aikaan monet palvelupohjaiset taloudet mukautuivat nopeasti, kun taas osa valmistusvaltaisista alueista joutui vuosikymmenten kurimukseen.
Sama kuvio toistui vuoden 2008 finanssikriisissä: osa alueista toipui nopeasti, osa on vasta nyt pääsemässä jaloilleen.
Molemmissa kriiseissä pitkän aikavälin sopeutustoimet ja työpaikkojen menetys johtivat poliittiseen epävakauteen ja populismin lisääntymiseen.
EU:lla on keskeinen rooli EU-maiden valmiuserojen tasaamisessa.
Tasaaminen on välttämätöntä, jotta voimme suojata tärkeimmän taloudellisen voimavaramme eli sisämarkkinat.
Sisämarkkinoiden on perustamisestaan lukien arvioitu kasvattaneen EU:n bkt:tä 8–9 prosenttia; niiden hajoaminen voisi tutkimusten mukaan laskea joissain maissa asukaslukuun suhteutettuja reaalituloja jopa 20 prosenttia. Sisämarkkinoiden edut ovat moninkertaiset EU-maiden jäsenmaksuosuuksiin nähden.
Tarvitaan elvytysrahasto ja alueellisia ratkaisuja
EU on reagoinut kriisiin monin tavoin. Euroopan keskuspankin osto-ohjelma on väkevä rahapoliittinen sitoumus euroalueen suojelemiseksi. Komission SURE-tukiohjelmalla suojellaan työpaikkoja. Euroopan vakausmekanismista myönnettävillä luotoilla on tarkoitus rahoittaa terveydenhuollon välittömiä ja välillisiä menoja. EKP:n lainanantokapasiteettia on vahvistettu vaikeuksissa olevien yritysten auttamiseksi.
Lisärahoitusta tarvitaan kuitenkin kipeästi.
Tarvitsemme elvytysrahaston, joka mahdollistaa laajamittaiset investoinnit ja tukee talouksia. Rahasto pitäisi kytkeä tekeillä olevaan EU:n seitsenvuotiseen talousarvioon.
Elvytysrahaston ja vahvistetun EU:n budjetin avulla on mahdollista taata julkisten investointien jatkuminen. Julkiset investoinnit ovat avainasemassa pyrittäessä elvyttämään taloutta.
Tarvitaan alueellisia ratkaisuja, mikäli haluamme välttyä siltä hyvin todelliselta riskiltä, että elpyminen on epäsymmetristä ja talouskehitys entistä eriytyneempää niin EU-maiden välillä kuin niiden sisälläkin.
Koheesiopolitiikka on perimmiltään pitkän aikavälin politiikkaa, jonka avulla on voitu edistää sosiaalista, taloudellista ja alueellista lähentymistä EU:ssa.
EU:n ensimmäinen rasti: paluu perusasioihin
Elpymisen kannalta Euroopalla on yksi tavoite ylitse muiden: paluu perusasioihin, joiden pohjalta on hyvä suunnata tulevaisuuteen.
Unionin perusperiaatteita ovat ymmärrys keskinäisestä riippuvuudesta, heikompien auttaminen ja solidaarisuus. Niitä noudattaen aiomme kehittää talous- ja yhteiskuntamalliamme vihreämmäksi, digitaalisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.
Vain yhdessä pääsemme ulos kriisistä.
Kirjoittaja on koheesio- ja uudistusasioista vastaava EU-komissaari. EU:lla on keskeinen rooli EU-maiden valmiuserojen tasaamisessa. Sisämarkkinoiden hajoaminen voisi laskea reaalituloja jopa 20 prosenttia.
