Satu Saarinen
Tuomiorovasti
Moni on onnellinen vuoden loppumisesta! Vuosi 2020 on nimetty Annus Horribilikseksi, kauheaksi vuodeksi. On todettu, että tämä vuosi ei lisää vuosirenkaita, koska sitä ei koskaan ollutkaan. Vuotta ei lasketa, koska se oli vain muutaman näennäisen huolettoman kuukauden mittainen!
Vuosi 2020 oli kuitenkin vuosi yhteisestä ajastamme ja yksityisestä ajastani. Varmasti oli päiviä, joita itse kukanenkin vaihtaisi pois. Pandemian päättymistä odottaa koko maailma.
Monelle vuodesta 2020 jää mieleen yksinäisyys, pettymys, epätoivo, sairaus tai sen pelko, testitulosten odottelu ja syyllisyys: olenko tartuttanut muita? Hoitajien väsymys, päättäjien vaikeat päätökset, yrittäjien ahdinko. Ja entäpä tämä rasittava etäisyydenpito? Kaiken keskellä kaipaamme vanhaa normaalia.
Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Pandemia on lisännyt empatiaa ja huolenpitoa. Maskin pitäminen on uusi normaali, ja sen käyttö kertoo ainakin minulle, että yritämme yhdessä. Välittäminen on lisääntynyt. Oululaiset ovat tukeneet lahjoituksin lähimmäisiään täällä ja kaukana. Taloyhtiöiden kekseliäät kaupparingit ja turvalliset joululauluhetket ovat olleet monille tärkeitä.
Maailmanhistoriaan mahtuu kauheita vuosia – varmasti kauheampiakin kuin 2020. Olosuhteet sanelevat paljon. Niitä voimme muuttaa vain pienen osuutemme verran. Sekin on jotain.
Tämä vuosi on pakottanut tarkistamaan asennettani moneen asiaan; kuluttamiseen, matkustamiseen, vastuuseeni. Siksi se on ollut myös hyödyllinen ja tärkeä vuosi.
Uudenvuodenaatto kirkkovuodessa muistuttaa: Aikamme on Jumalan kädessä. Siksi mikään vuosi ei voi olla kokonaan kauhea.
Siunattua Uutta vuotta!