Matti Heikura
Muutokset automaailmassa voivat olla nopeita. Vielä joku vuosi sitten Nissan oli autonvalmistajana kriisiyhtiö. Apuun riensi Renault ja sen johdolla hommat saatiin oikenemaan muutamassa vuodessa ja nyt voittoa tehdään taas reilusti.
Kriisiyhtiönä olo ei kuitenkaan ole mukavaa, sillä se näkyy helposti muun muassa paikalleen jäävänä tuotekehityksenä. Nissan markkinaosuuden kannalta tärkeä Almera olikin jo muutaman vuoden ajan selkeästi jäljessä alan yleisestä kehityksestä, mutta reilusti hinta-aseeseen tarttuminen piti mallin myynnin siedettävällä tasolla. Uudesta tiukentuvasta otteesta kertoo automarkkinoille vasta tullut Nissan Note, joka on ensimmäinen esimerkki kokonaisesta mallisarjasta, jolla Nissan aikoo korvata Almeran.
Noten maahantuonnin aloittaminen on myös merkin uuden maahantuojan avaus. Perinteinen maahantuoja Aro-yhtymä sai väistyä vähemmistöosakkaaksi, kun kaikki Pohjoismaat hoitava ja pääosin siis tehtaan itsensä omistama Nissan Nordic Europe Oy aloitti toimintansa vuoden alussa.
Kiinnostavaa tapauksessa oli se, että maahantuoja sijoitti maahantuonnin päämajan Suomeen. Tämä on tulkittu monella taholla kiitollisuudeksi siitä vuosia kestäneestä muita Pohjoismaita suuremmasta markkinaosuudesta, josta Nissan (aikaisemmin Datsun) on täällä saanut nauttia.
Notea pidetään kuten sanottuna ensimmäisenä osana kokonaisesta malliperheestä, joka korvaa Almeran. Auton pohjalevy on yhteinen Nissan Micran ja Renault Moduksen ja Clion kanssa ja sen linjoissakin on havaittavissa selviä viitteitä Renaultin nykymallien muotokieleen.
Nelimetrinen Note näyttää ulkoa pienemmältä kuin se onkaan. Kaiken kaikkiaan auton ulkomuoto on järkevä. Eri asia on, vetoaako tämä suomalaiseen autonostajaan, sillä onhan samantapaisia malleja tullut muiltakin valmistajilta, mutta ei niitä myyntilistojen kärjestä ole juurikaan löytynyt.
Joka tapauksessa Noten sisätilat ovat hyvät sekä edessä että takana. Tavaratila jää alle 300 litraan perusmuodossaan, mutta muuntelumahdollisuuksia on paljon, joskaan ei aivan niin monipuolisesti, kuin muutamissa luokan kilpailijoissa.
Ajossa auto hyötyy selvästi suhteellisen pitkästä akselivälistä. Ajossa auton käyttäytyy tasapainoisesti sekä tyhjänä että raskaampana. Maantieajossa huomiota kiinnittää auton hiljaisuuteen ja ainoaksi negatiiviseksi havainnoksi kirjattiin selkeä tuuliherkkyys. Hallintalaitteet ovat toimivat, joskin mittariston koko voisi olla selvyyden vuoksi hieman suurempikin.
Moottorivaihtoehtoja on neljä: 1,4-litrainen 65 kW (88 hv) bensiinimoottori sekä tehokkaimpana 1,6-litrainen 81 kW (110 hv) bensiinimoottori, jota käytetään myös uusissa Micra 160 SR- ja C+C -malleissa. Dieselvaihtoehdoista vastaavat kaksi Renault-sukuista 1,5 dCi dieseliä, jotka kehittävät 50 kW ja 63 kW (68 ja 86 hv)Kaikki moottorit täyttävät EU4-päästönormit. Automaattivaihteisto on saatavissa 1,6 -litraisen moottorin yhteydessä.
Sama auto on muuten myynnissä myös Japanissa, sillä nimellä Tone. Musiikkimaailmassa siis liikutaan sielläkin, mutta miksi ihmeessä auto ei voi olla Tone myös Euroopassa? Yhden selityksen mukaan nimi olisi äänneasultaan muistuttanut liikaa Englannin pääministerin Tony Blairin etunimeä. Kun Euroopassa myytävät autot tehdään Nissanin Englannin tehtailla, auton nimeämistä Toneksi myös täällä olisi voitu pitää poliittisena kannanottona.