Olin jokin aikaa sitten pienessä arvovaltaisessa seurueessa Helsingissä keskustelemassa Suomen kansantalouden näkymistä. Puhetta johti kokenut ict-alan vaikuttaja, joka on kiertänyt myymässä suomalaista softaosaamista niin eri mantereilla kuin kaikissa Suomen maakunnissakin. Yhtäkkiä keskustellessamme Suomen kasvukeskusten tilanteesta hän tokaisi: ”Oulu on ihan kuollut. Siellä ei tällä hetkellä tapahdu yhtään mitään.”
Minulla meinasi mennä kokousjoulutorttu väärään kurkkuun kuullessani tämän uskomattoman väitteen. Pidin itseni rauhallisena vain vuosien aikana karttuneen malttini voimin. Sisällä kuohui. ”Onpas taas arrogantti pääkaupunkiseudun kasvatti. Ei näe maailmaa Kehä kolmosen ulkopuolella,” ajattelin mielessäni. Illalla nukkumaan mennessä pohdin asiaa hiukan enemmän.
Miten rakkaalla synnyinkaupungillani Oululla oikeasti oikein menee?
Viime vuodet ovat olleet kaupungin ja sitä ympäröivän seutukunnan elinkeinoelämälle ja taloudelle vaikeita. Vuonna 2007 käynnistyneen globaalin talouskriisin aikana teolliset työpaikat ovat jatkuvasti vähentyneet. Vuoden 2008 vaihtuessa vuoteen 2009 vienti pysähtyi kuin seinään. Muualla maassa vienti on lähtenyt kituliaasti kasvamaan. Oulussa viennin määrän kuvaaja on yhtä laakea kuin Liminganlahden lintuniityt.
Todennäköisesti merkittävä osa perinteisestä oululaisesta vientiteollisuudesta on menetetty ulkomaille eikä alueelle investoida riittävästi kotimaista tai ulkomaista pääomaa. Merkittävin työpaikkojen kasvualue on sosiaali- ja terveyspalvelut, jossa työskentelee jo nyt valtakunnallisesti 28 prosenttia naisista.
Uudessa Oulussa palvelurakenteen on uudistuttava, koska muuten hyvinvointipalvelulupauksesta on mahdotonta pitää kiinni. Oulun nettomenot ovat kasvaneet lähes koko 2000-luvun selvästi tulopohjaa nopeammin. Tämä on vähentänyt kaupungin liikkumatilaa. Menojen kasvua on jarrutettava, jotta se vastaisi heikentyneitä verotuloja.
Onko näkymä näin synkkä?
Mielestäni ei. Oulun menestys on vuosisatojen ajan vaatinut aina kovaa työtä. Haasteista selvitäksemme meidän on ollut pakko kehittyä muita taitavammiksi, osaavammiksi ja aktiivisemmiksi. Oululaisten on itse täytynyt rakentaa menestyksensä perusta. Näin on myös uudessa Oulussa.
Menestyksen rakentamisessa meillä on muuhun maahan ja maailmaan verrattuna monta ässää hihassa. Monet vahvuudet auttavat pohjoista pääkaupunkiamme rakentamaan uutta kilpailukykyä.
Oululla on erinomaiset kouluperinteet. Oulun yliopisto on kyennyt uudistumaan ja vastaamaan alueen tarpeisiin. Oulun yliopistossa opiskelee yli 600 ulkomaista opiskelijaa, joista suurin osa on EU:n jäsenvaltioista. Aasialaiset nostavat koko ajan päätään myös oululaisessa opiskelijamaailmassa. Entisten aikojen kansallinen koulukaupunki Oulu on tänä päivänä kansainvälinen kouluttautumisen huippukeskus.
Uuden talouden toimialat kasvavat oululaisesta maaperästä. Ict-teollisuuden rinnalle Oulussa on synnytetty viime vuosina merkittävää uutta yritystoimintaa muun muassa sisältötuotannon, hyvinvointiteknologian, peliteollisuuden sekä bio- ja ympäristöteknologian saralla. Kaikkien näiden sektoreiden osalta uskon kehityksen olevan jatkossa myönteistä. Hyvä merkki on sekin, että kun seitsemän kiinalaista sijoittajaa juuri joulun alla tutustui Oulun teknologiakylän yrityksiin, tehtiin jo ensimmäiset pääomasijoituksetkin. Oululainen osaaminen kiinnostaa siis jopa nousevaa Kiinaa.
Helsingin Pörssin toimitusjohtaja Lauri Rosendahl kävi pari viikkoa sitten Oulussa markkinoimassa NasdaqOMX:n First North -listaa mahdollisille uusille listautujille. Paikalla oli 70 ihmistä 42 start-upista. Rosendahl totesi minulle, ettei tällaista pöhinää vastaavissa tilaisuuksissa tällä hetkellä ole missään muualla kuin Oulussa. Viime syksyn Nordic Business Forumissa Jyväskylässä tapasin myös henkilökohtaisesti lukuisia oululaisia uusia yrittäjiä, joilla oli ainakin maallikon näkökulmasta hyvien bisnesideoiden ja tuotteiden lisäksi myös oikeaa ”Pohjoisen Piilaakson” asennetta. Ja mikä globaalissa maailmassa tärkeintä, oululaiset olivat myös hyviä myymään. Kaupungilla kuulin juttua muun muassa ”Amerikan-Villestä”, joka kuulemma myy mitä vaan – tosin aina ei kaupan toinen osapuoli jälkikäteen ymmärrä, mitä tuli ostettua ja miksi.
Oulussa on nuorta ja koulutettua väestöä. Oulun seudun suurimmat ikäluokat ovat 20–30 -vuotiaita. Nuorten määrä tarkoittaa myös sitä, että uudessa Oulussa huoltosuhde kehittyy muuta maata suotuisammin. Oulu on Pohjois-Suomen keskuksena houkutteleva nuorille, mutta opiskelu- ja työpaikkoja sekä toimivia palveluita lapsiperheille tarvitaan.
Erityinen huoli liittyy riittävään kohtuuhintaisten vuokra- ja omistusasuntojen saatavuuteen. Valtion työryhmän esittämä asuntolainakatto sopii huonosti tilanteeseen, jossa erityisesti ensiasuntojen ostajalla laina on keskeisin ja ainoa tapa rahoittaa asunto kasvukeskuksessa. Lainakatto saattaisi vaikeuttaa nuorten muuttoa Ouluun ja muihin kasvukeskuksiin. Mikäli asuntoja ei ole tarjolla riittävästi, nuoren työvoimanliikkuvuus hankaloituu. Se olisi ikävä hidaste Oulun seudun uudelle menestystarinalle.
Vahvuuksia eväiksi ensi vuodelle on siis paljon. Hyvää uutta vuotta ja onnea ja menestystä uudelle Oululle ja sen asukkaille!
Kirjoittaja on Finanssialan keskusliiton toimitusjohtaja.