Pääkirjoitus

Uusi Oulu ei saa unelmastarttia

Uuden Oulun synty oli pohjoisen käytännönläheisyyden voitto. Tulevat vuodet eivät kuitenkaan ole helppoja. Ne voivat vaatia päätöksiä, joissa on kirpeä sivumaku.

Ensi yönä Suomeen syntyy uusi kaupunki, joka saman tien nousee viidenneksi suurimmaksi kunnaksi. Kaupungin nimi on Oulu. Sen väkiluku on yli 190 000.

Oulun, Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin vapaaehtoinen yhdistyminen on valtakunnallisestikin merkittävä tapaus. Päätöstä on jo käytetty esimerkkinä sellaisesta rohkeudesta ja käytännönläheisyydestä, jota kaivattaisiin muullakin Suomessa – vaikkapa Turun, Tampereen ja Helsingin ympärillä.

Kaupungin suuruus sinänsä ei ole ratkaisu ongelmiin, vaan se voi luoda niitä myös lisää. Silti väkiluvullakin on merkitystä. Se on mielikuvatekijä esimerkiksi silloin kun yritykset miettivät toimintojensa sijoittamista.

Voimien lyöminen yhteen mahdollistaa myös suuruuden ekonomian: asioiden hoito yhdessä on tehokkaampaa, jos tätä mahdollisuutta ei tuhrita huonolla toteutuksella.

Vaikka muutamat viime vuodet eivät ole Oulun seudulle ole olleet sellaista aallonharjalla kiitoa, josta nautittiin pitkään, useat perustekijät ovat edelleen hyvällä mallilla. Uuden Oulun asukkaat ovat nuoria, kaupungissa on monien alojen huippuammattilaisia, kaupungissa on tasokas yliopisto, ja yhteydet maailmalle ovat hyvät.

Silti uusi Oulu olisi voinut päästä liikkeelle paremmistakin asemista. Pitkälle IT-toimialan vetämänä tapahtunut kaupunkiseudun vaurastuminen tuli pari kolme vuotta sitten taitekohtaansa, kun myös alueen suurin työnantaja Nokia alkoi vähentää työntekijöitään. Viime ja nyt päättyvä vuosi ovat tässä asiassa olleet suorastaan dramaattisia.

Tuo työpaikkansa menettäneiden ja uutta työtä hakevien joukko voi parhaassa tapauksessa olla kaupunkiseudun uuden nousun avain. Joitakin hyviä esimerkkejä uusista yrityksestä ja Ouluun sijoittuneista yksiköistä on jo. Niitä tarvittaisiin vain paljon lisää.

Aikojen heikentyminen näkyy pakosta myös kaupunkiorganisaatiossa. Uudesta Oulusta tuli saman tien nopeasti velkaantuva kaupunki. Jos iskuja saanut elinkeinoelämä ei toivu muutamassa vuodessa, kaupungin edessä on talouden rankka sopeutus.

Todennäköisesti palveluja joudutaan karsimaan ja maksullisuutta lisäämään joka tapauksessa. Syy ei ole kuntaliitoksen. Ilman sitä paineet olisivat vielä kovemmat.

Uuden Oulun työntekijämäärä, noin 12 300, on tavattoman korkea. Kuntajakolain työntekijöille takaama viiden vuoden irtisanomissuoja kuntaliitosten yhteydessä merkitsee sitä, että kaupunkiorganisaatio lähtee liikkeelle raskaassa ylilastissa.

Lähivuosina kaupungin henkilöstöpolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla organisaation keventäminen. Uusien työntekijöiden palkkaamisessa eläköityvän ja muista syistä lähtevän väen tilalle on oltava äärimmäisen pidättyväisiä. Esimerkkinä toimikoon aie olla valitsematta kaupunkiin uutta elinvoimajohtajaa, kun se paikka vapautuu.

On tärkeää pitää huolta työntekijöistä, mikä myös varmistaa osaavien työntekijöiden palkkaamisen ja pysymisen töissä. Kaikkein kirkkaimpana uuden Oulun päättäjien tulee kuitenkin muistaa, että kaupunki on olemassa ennen kaikkea asukkaitaan varten.