Joku opettaja on kovasti huolissaan nykyisestä yleisestä opetussuunnitelmasta kirjoituksessaan Onko ”keisarilla” vaatteita? (Kaleva 11.7./Lukijalta). Tarkemmin hänen mieltään vaivaa sen sisältämä pyrkimys sukupuolineutraliteettiin.
Pojat on poikia ja tytöt tyttöjä, niinhän tälle kokeneelle opettajalle on opetettu. Minä voin puolestani opettaa, että hänkin on vastoin luuloaan pitkällä urallaan kohdannut muitakin kuin poikia ja tyttöjä. On tilastollisesti lähes mahdotonta, että näin ei olisi.
Muiden sukupuolien edustajille on tärkeää, että heidänkin olemassaolo tunnustetaan. Se, ettei joudu miettimään nostaako kätensä, kun opettaja sanoo: ”ja nyt tytöt/pojat käsi ylös!”, voi olla iso asia. Meidän, jotka eivät ole sitä kokeneet, on hyvin vaikea siihen samastua.
Uuden opetussuunnitelman arvopohjan tavoitteena on minimoida lasten jakaminen ryhmiin sukupuolen perusteella. Siinä ei kuitenkaan varmasti kielletä sanojen tyttö ja poika käyttämistä niin kuin moni tahallaan tai tietämättömyyttään asian ymmärtää.
Koulussa ei myöskään kielletä keneltäkään sukupuoli-identiteettiä, joten vanhemmat, jotka haluavat sen kotona määrittää, voivat olla huoletta.
Toivottavasti koulussa sen sijaan opetetaan, ettei sukupuolen tarvitse määrätä kenenkään roolia yhteiskunnassa tai ihmissuhteissa. Sukupuoltaan ihminen ei voi valita, mutta tavan suhtautua siihen voi. Ehkä vanhemmat, joille ei sitä koulussa varmasti opetettu, voivat nyt oppia sen lapsiltaan.
Olen iloinen, että huolestunut opettajakin pitää yksilöiden ainutlaatuisuutta ”elämän rikkautena”. Toivoisin vielä, ettei hän eikä kukaan muukaan haluaisi pakottaa lapsia mihinkään kategoriohin jo syntyessään. Antakaa heidän kasvaa juuri sellaisiksi yksilöiksi kuin he haluavat, eikä vain sellaisiksi kuin teistä tuntuu soveliaalta tai luonnolliselta.
Mitä tulee huolestuneen opettajan opsin noudattamisesta kieltäytymiseen, pidän perusteluja vähintään ontuvina. Sukupuolien moninaisuus kun on kiistatta todellista, täten sen oppiminen ei ole vanhempien päätettävissä sen enempää kuin onko Maa pallo. Myöskään sinulla, arvon opettaja, ei ole juridista tai moraalista oikeutta päättää sitä.
Lopuksi kritisoin vielä Kalevan toimituksen päätöstä julkaista käsittelemäni kirjoitus nimimerkillä.
Ymmärrän, että kirjoittajan työpaikka olisi muutoin uhattuna, mutta ehkä sen kuuluisikin olla. Kirjoitus on homofobinen, mikä ilmenee muun muassa opettajan tulkinnasta, että teinityttöjen väliset suhteet johtuisivat seksuaalitasa-arvokeskustelusta ja kutsuu sitä vääristämiseksi.
Joonas Naamanka
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.