Oulun tuomiokirkossa oli Teemu Roivaisen ja Diandran konsertti, joka myytiin loppuun välittömästi.
Onnistuimme saamaan liput illan toiseen esitykseen, ja jälleen kirkko oli ääriään myöten täynnä. Ihmiset istuivat penkeissä kuin sillit suolassa päästäkseen näkemään edes vilauksen esiintyjistä.
Mutta yllätys, konsertti alkoi niin, että esiintyjät tulivat kirkon perältä pitkin pääkäytävää, jolloin jokainen pääsi näkemään heidät. Ensimmäinen laulu alkoi keskiristin kohdalla.
Kirkon äänentoisto jumalanpalveluksissa on huono, mutta nyt musiikki täytti koko kirkkosalin niin täydellisesti, että nautinnosta tuli hurmaava tunne.
Oli uskomatonta ajatella, että orkesteri ja esiintyjät olivat jo aikaisemmin esiintyneet puolentoista tunnin ajan täydelle kirkkosalille ja sitten pieni tauko ja sama uudelleen.
Ei voi muuta, kuin hämmästellä äänten kestävyyttä ja raikkautta.
Diandra on kokenut taiteilija, jonka kaunis ääni taipuu tulkitsemaan tunteita notkeasti todella laajalla alueella.
Teemu Roivainen on hämmästyttävä tulkitsemaan tunteita vaivattoman vahvasti äänen normaalilla alueella, mutta myös äänen yläalueilla.
Äänien tuottaminen yläalueella tuntuu olevan hänelle poikkeuksellisen helppoa, jos häntä vertaa moniin suomalaisiin mieslaulajiin.
Hän voitti taannoin Seinäjoen tangokuninkuuden, mutta niistä ajoista hänen äänensä on vain jalostunut aivan mahtaviin mittoihin.
Erityisen hämmästynyt olen siitä, että näin pienestä kehosta löytyy niin mahtava voiman kumu ja täyteläisen taivaallinen ääni.
Uskallankin ennustaa, että on syntynyt suomalainen Mario Lanza.
t
o