Sosiaalidemokraattien puheenjohtajan Antti Rinteen (sd.) värkkäämä tuleva hallitus hakee vielä nimeään. Rinne itse käyttää nimitystä Tulevaisuuden tekijät, uusi punamulta. Näin hän viittaa SDP:n ja keskustan perinteiseen, jo 1930-luvulla alkaneeseen punamultapohjaan.
Rinteen viiden puolueen pohjalle rakentamaa hallitusta on alettu kutsua myös kansanrintamaksi. 1930-luvulla kansanrintama tarkoitti kommunistien, demarien ja keskiryhmien fasismin vastaista liittoutumaa. Myöhemmin kansanrintama on tarkoittanut koko vasemmiston ja keskustan hallitusta. Sellaisia nähtiin Suomessa etenkin presidentti Urho Kekkosen kaudella.
Ei ole ihme, miksi Rinne (ja varmaan myös keskusta) haluaa puhua punamullasta eikä kansanrintamasta. Punamulta herättää paljon myönteisempiä mielikuvia kuin 1960-luvun vasemmistoradikalismiin viittaava kansanrintama. Joka tapauksessa hallitus kaartaa Suomea nyt vasemmalle, vastapainoksi porvarihallituksen politiikalle.
Rinne sai hallitukseen juuri ne puolueet, joita hän piti toivottavina kumppaneina jo ennen vaaleja. Vaalitulos mahdollisti saman pohjan. Lopputulos oli luettavissa Rinteen haastattelusta Helsingin Sanomissa. Hän halusi siinä enemmistöhallituksen, jossa yksikään pienpuolue ei olisi vaa'ankieliasemassa.
Hanke oli kaatua keskustan historian huonoimpaan tulokseen. Keskustan päät kääntyivät kuitenkin äkkiä, ja nyt se pääsee sanelemaan hallitukseen osallistumisensa hinnaksi demareille kovat ehdot.
Keskustan asemassa on uutta se, että puolue olisi hallituksessa kakkospuolueena. Puolue paitsi vaihtaa puheenjohtajaansa myös joutuu sovittautumaan kakkosviulun soittoon. Puolueelle on kuitenkin edullista se, että kun vaikeudet alkavat, ne menevät Rinteen piikkiin.
Kokoomus putosi hallituspelistä osin omasta syystään. Vaaleissa vahvistunut puolueen oikea laita painoi puheenjohtaja Petteri Orpon päälle, ettei tämä antaisi SDP:lle periksi tiukasta talouslinjastaan. Tämä helpotti Rinteen päätöstä pudottaa kokoomus ja vedota keskustaan.
Muodosteilla olevan hallituksen suurin vahvuus on sen paikkamäärä, 117. Niukka eduskuntaenemmistö säilyisi, vaikka vasemmistoliitto lähtisi hallituksesta. Toinen vahvuus on se, ettei tämä hallitus joudu samalla lailla nokkapokkaan ay-liikkeen kanssa kuin edeltäjänsä.
Vihreillä on tosin ainakin hallituksen muodostamisvaiheessa hyvä tilanne. Puheenjohtaja Pekka Haavisto on sanonut, että vihreät on hallituksen yksi runko-, ei siis enää apupuolue.
Vihreät käyttää asemaansa hyväkseen neuvoteltaessa esimerkiksi Kemiin suunnitellusta biotuotetehtaasta ja Rinteen sille jo lupaamasta liikenneinfrasta.
Rinteen hallituksen ohjelma ja salkkujako ovat vielä näkemättä. Ohjelmassa on keskeisintä se, millaista talouslinjaa hallitus vetää.
Eihän vain nyt käy niin, että hallitus alkaa jakaa kakkua ennen kuin sitä on edes leivottu saati kasvatettu? Etenkin demarit antoivat isoja vaalilupauksia, joiden hintahaarukaksi Rinne heitti löysästi yksi–kolme miljardia. Hän puhui myös valtiovarainministeriön "kamreereista", jotka eivät saa kertoa poliitikoille, mihin rahat riittävät.
Salkkujaossa onkin hyvin ratkaisevaa se, meneekö valtiovarainministerin pesti keskustalle vai demareille. Hallituksen juoksu riippuu taas paljon siitä, vetävätkö pää- ja valtiovarainministeri yhtä köyttä.
Rahaministerin tehtävä on, pääministerin tukemana, takoa jakopolitiikkaan nyt tavallistakin enemmän mieltyneiden, ministereiksi tulevien päihin kylmiä talousfaktoja. Tästä näkökulmasta olisi parempi, että pää- ja rahaministeri olisivat eri puolueista.
Luontevin ehdokas valtiovarainministeriksi olisi keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä. Hän on kuitenkin ilmoittanut väistyvänsä puoluejohdosta. Sipilälle ministeriys ei olisi helppo paikka myöskään siksi, että hän voisi joutua purkamaan oman hallituksensa päätöksiä.
Lisäksi, vaikka Rinne ja Sipilä melkeinpä veljeilivät vaaliväittelyissä, Sipilän ministeriys voi olla Rinteelle vaikea pala hyväksyttäväksi, niin kovaa he ottivat yhteen vaalikaudella.
Hallituksen menestys riippuu paljon Rinteestä. Hänen on kasvettava pääministeriksi. Alku on varmaan hankalaa; muistetaan vain millaista rämpimistä edellisen demaripääministeri Paavo Lipposen alkutaival oli.