Val di Fiemmen MM-kisat ovat historiaa. Tulevaisuudessa odottavat uudet kisat, uudet sankarit ja uudet kohut.
Ensi vuosi on pohjoismaisissa hiihtolajeissa arvokisojen välivuosi. Kahden vuoden kuluttua MM-mitaleista kilpaillaan Oberstdorfissa ja talvella 2006 ovat vuorossa Torinon olympialaiset. Val di Fiemmen kisojen perusteella edessä on mielenkiintoiset kolme vuotta. Torinossa moni asia on erilaisella mallilla kuin nyt.
MM-laduilla juhli jälleen kerran Norja, mutta maastohiihdon mitalimarkkinoille tuli uusia asiakkaita: Saksa jatkoi vahvaa rynnistystään ja mitaleja tupsahti tavallista useamman maan hiihtäjille. Mitalimarkkinoiden laajentuminen pohjoismaiden ja Venäjän ulkopuolelle, ja erityisesti Keski-Eurooppaan, tekee hiihdolle hyvää: markkinat ovat Keski-Euroopassa.
Val di Fiemmen kisat olivat isäntämaa Italialle pettymys: suurista toiveista huolimatta mitalisaldo näyttää pyöreää nollaa.
Suomalaisessa maastohiihdossa eletään edelleen odottavaa aikaa. Naiset ovat nousussa ja miehetkin antoivat uudesta tulemisestaan merkkejä. Merkit ovat tosin pieniä ja matka pitkä, joten päävalmentaja Reijo Jylhän kuuluttamaa kärsivällisyyttä tarvitaan yhä.
Lahdessa kärynneet hiihtäjät ovat kilpailukieltonsa kärsineet ja osa heistä tähtää täysillä Torinon olympialaisiin. Tilanne on yhtä aikaa Hiihtoliitolle autuas ja pulmallinen. Nyt pitää päättää, mihin satsataan: entisiin menestyjiin vai mahdollisesti tuleviin menestyjiin.
Hiihtoliitossa tiedetään, että karpaasien paluu laduille helpottaa Suomen miesten hiihdon ahdinkoa vain tilapäisesti. Yli kolmikymppisillä hiihtäjillä ei ole jäljellä enää kovin monta vuotta huipulla. Mutta ääneenhän sitä ei voi sanoa.
Mäkihypyssä Val di Fiemme kallisti kauden marssijärjestyksen päälaelleen. Predazzon mäissä menestyivät ne, jotka ovat soitelleet kauden maailmancupissa kakkosviuluja.
Ennakkoasetelmat heittivät häränpyllyä myös Suomen mäkijoukkueessa. Ennakkoon kovin ässä ja joukkueen konkari Janne Ahonen lähti kotiin kesken kisojen. hyppääjät ottivat ohjaat käsiinsä.
Vallankeikaus voi olla pysyvää tai sitten ei. Suomen mäkihypyllä on joka tapauksessa kisojen jälkeen valtavasti enemmän ponnistuspohjaa kuin kisoja ennen. MM-kisat nostivat myös mäkimaajoukkueen ruorissa keltanokkakauttaan toimivan Tommi Nikusen arvostusta. Kisoja ennen kuului supinaa luottamuspulasta - enää siihen ei ole aihetta.
Samppa Lajunen kilpailee MM-mitaleista enää korkeintaan Rotuaarilla ilmakitaran soiton MM-kisoissa. Mies jätti Val di Fiemmessä jäähyväiset yhdistetyn arvokisoille.
Lajusen vuoden kuluttua tapahtuva vetäytyminen kilpaurheilusta merkitsee Suomen yhdistetylle mielenkiintoisia ja - voisiko sanoa - varsin haasteellisia aikoja. Lajunen on ollut viime vuosien menestyksen kulmakivi. Seuraavissa kisoissa mitalijuhlien arkkitehdit on löydettävä muista miehistä.
Yhdistetyssä Suomen menestys oli huomattavasti vaatimattomampaa kuin viime talvena Salt Lake Cityssä. Erikoista asiassa on, että olympialaisten mitalisateen jälkeen päävalmentaja Jouko Karjalaisen työtä arvosteltiin eikä mies jatkanut pestiään. Val di Fiemmessä komento oli Jyri Pelkosella, tulos oli laihempi, mutta kritiikkiä ei kuulunut.
Ei vaikuta kovin loogiselta, mutta eihän kukaan ole väittänytkään huippu-urheilua loogiseksi.
