Vaikka omista opiskeluajoista on vierähtänyt useampi vuosi, oma paperinen kalenterini noudattaa yhä syys–kevätlukukausirytmiä.
Osittain siksi, että yhdestä ajankulun merkintätavasta on vaikea siirtyä toiseen – välivaiheessa joutuisi joko olemaan puoli vuotta ilman kalenteria tai käyttämään kahta kalenteria tuhlailevasti yhtäaikaisesti.
Toiseksi outo kalenterirytmi korostaa mukavalla tavalla syksyn omaleimaisuutta. Syksyssä on vahva uuden alun tuntu.
Kun koulut alkavat, yksi vaihe loppuu ja toinen alkaa.
Koulujen alkuvaihe on kummallinen välitila ihmisen elämässä, samanaikaisesti mukava ja epämukava.
Elokuussa on vielä kesä vuodenajan mukaan, mutta syksyn tunnelma koulujen vuoksi.
On ikävää luopua kesän vapaudesta. Pukea kengät kesän aikana pinttyneiden, paljaana viipottaneiden jalkojen peitoksi.
Lopettaa haahuilu kertaheitolla. Ruveta tavoitteelliseksi ja reippaaksi. Herätä aamulla säntillisesti kellon mukaan ja työntää sisäinen unirytmi syrjään.
Istua kolkossa luokkahuoneessa tuntitolkulla joka päivä. Toistaa samoja asioita loputtomasti kevääseen saakka.
Kurin ja järjestyksen lisäksi syksyyn kuuluvat kaverit, turvalliset rutiinit ja uuden oppiminen.
Vanha lukuvuosi on jätetty taakse ajat sitten, ja syksyllä saa taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Syksyllä vanha saa väistyä uuden tieltä.
Uudet työvälineet tuntuvat juhlavilta. Puhtaan vihkon edessä tuntee itsensä nöyräksi vielä aikuisenakin.
Tyhjää vihkoa tulee lähestyä arvostaen, parhaimmalla käsialalla ja viilatuimmilla ajatuksilla.
Syksyllä ilmakin tuoksuu raikkaalta. Mitä tahansa saattaa tapahtua. Kaikki hyvä on juuri käsillä.
Ristiriitaisten tunteiden keskellä on vaikea päättää omaa kantaa syksystä.
Onneksi Ensimmäinen maanantai saa tympiä, lupaa arkeenpaluuvinkit Forum24:lle antanut apulaisylilääkäri Jari Turunen sivulla 10.
Koululaiset. Kaksi päivää vielä.