Nyt se on todistettu. Utsjoelta Helsinkiin on Pasi Kemppaisen askelmitan mukaan lähes 1,8 ja Kari Heljasvaaran yli 1,6 miljoonaa askelta. Oululaisten sauvakävelijöiden viimeiset maailmanennätyskilometrit taittuivat Helsingin Paloheinän liikuntakeskuksesta Eläintarhan kentän karkeloihin lauantaiaamupäivällä.
"Nyt yhtäkkiä tämä loppuu. Parin päivän aikana on ollut aika tyhjä olo", kommentoi Heljasvaara varsin huojentuneena ennätyskävelyä.
Energiaa ja paatosta miehillä olisi riittänyt vielä pidemmällekin, mutta kesäloma loppuu aikanaan ja maanantaina koittaa arki ja työ.
Eläintarhan kentällä Heljasvaaran ja Kemppaisen vastaanotti suosiota osoittava naisjoukko, joka oli tullut viettämään Syöpäjärjestöjen, Kauneus ja Terveys -lehden sekä Viremestareiden liikuntatapahtumaan yhdessä mestareiden kanssa. Kävelijöiden mieltä lämmitti Oulusta Helsinkiin saapuneet kotijoukot.
"Tunnistaakohan miehet meitä enää", tokaisee Pasi Kemppaisen vaimo Özlem Özer-Kemppainen Kari Heljasvaaran vaimolle Ritvalle. Ja kyllähän miehet omansa joukosta tunnistavat ja kaappaavat rakkaimpansa tiukkaan syleilyyn.
Yllätyskin on varattu juuri tätä hetkeä varten. Pasin tytär Denis, 13, ja Karin tytär Sonja, 7, ripustavat isien kaulaan kultaiset mitalit. "Maailman pisin sauvakävely -mitali", ja taas pusitaan ja halitaan.
Pasi Kemppaisen jalat ovat kokeneet kovia, varsinkin oikean jalan pikkuvarvas. Mies on taivaltanut koko matkan jalat rakkuloilla, mutta kestänyt loppuun saakka.
"Ilman rakkolaastareita homma olisi loppunut lyhyeen", Kemppainen esittelee jalkaraunioitaan. Sitä vastoin Heljasvaaran siloisista jalkapohjista pölyää hien loitolla pitämä talkki.
Kumpainenkin kävelijä kehuu kilpaa huoltojoukkoja. Utsjoelta Ouluun kokkaamassa ja kuskina oli oululaispariskunta Riitta ja Veikko Heikkinen, loppumatkan Osmo ja EilaRaappana.
Päivän kävelymatka oli jaettu kahtia. Aamupäivällä 18 kilometriä ja iltapäivällä seuraavat 18 tai vähän enemmän. Kävelyosuuksien välissä syötiin ja tankattiin. Mukana menossa oli energiapatukoita ja -juomaa.
"Parin viimeisen viikon aikana paino on vaihdellut vain noin 1-2 kiloa. Ravintoa on saatu riittävästi, laihtumaan ei ole päästy."
Päivän kävelymatkat oli suunniteltu sellaisiksi, että illan ja yön aikana miehet ennättivät kunnolla palautua. Runsas saunominen lähes joka päivä osoittautui oivalliseksi tavaksi rentouttaa kireitä lihaksi.
"Aina lähdettiin matkaan uutena kaverina. Tuntuu siltä, ollaanko me edes kävelty tätä matkaa, 1 339 kilometriä", Heljasvaara ihmettelee hyvää kuntoaan.
Vaikka Heljasvaara ja Kemppainen kävelivät Suomen syöpäjärjestöjen Elämän viesti -kampanjan puolesta, se ei auttanut tällä kertaa. Kaksi viikkoa ennen maalia Ritva Heljasvaaralla todettiin rintasyöpä.
"Minun piti kävelyn jälkeen kasata itseni. Matkan varrella Syöpäyhdistysten etappitapahtumissa kerroin, kuinka liikunta auttaa syövän ehkäisemisessä ja edistää myös siitä toipumista. Vaimoni on liikkunut ahkerasti ja elänyt terveellisesti, mutta eipä se nyt auttanut.
Elämää ajatellaan Heljasvaaran perheessä eteenpäin ja uusia etappejakin jo suunnitellaan.
"Hyvä puoli asiassa on, että syöpä havaittiin ajoissa. Leikkaus on heti ensi viikolla."
Mutta ennen ensi kesää ja uusia ennätyksiä, seuraava etappi Kemppaisella ja Heljasvaaralla on koti kultainen.
