Opetusministeri Anders Adlercreutz (RKP) on lausunut julki ajatuksiaan uskonnonopetuksen uudistamiseksi siten, että kaikkia uskontoja opetetaan yhtä aikaa samassa tilassa. Kuultuani näistä tuumailuista järkytyin, kauhistuin ja taisinpa asianmukaisesti hieman kiroillakin. Miksi?
Johtamassani koulussa opetettiin kuutta eri uskontoa. Pari muistelusta sallittaneen.
Muslimien kiduttama oppilaan isä tuli rehtorin kansliaan, syytä en muista. Keskustelun kuluessa kävi ilmi, että koulussamme on muslimioppilaita ja että heitä uskontotunnilla opettaa muslimiopettaja.
Isän reaktio tuohon tietoon yllätti minut täysin. Hän kalpeni liidunvalkoiseksi, alkoi täristä ja vapista kuin horkassa. Usean minuutin ajan hän oli täysin poissa tolaltaan. Ehdin jo harkita ambulanssin tilaamista. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui. Olisipa herra Adlercreutz ollut näkemässä. Tuon tapauksen seurauksena laadin lukujärjestyksen siten, etteivät tuo isä ja muslimiopettaja koskaan olleet samanaikaisesti koulurakennuksessa.
Toinen tapaus. Olin juuri lopettanut virkatyöni lopullisesti. Kokoilin kimpsujani työhuoneessani, olin lähdössä kotiin. Mielialani oli hieman haikea, vaikka sitä lämmittivät työtoverien minulle lahjoittamat jäähyväishalit ja juhla, jonka he olivat minulle järjestäneet ja jonne olivat saapuneet myös edellisen työpaikkani opettajat. Se oli minulle suuri ilon aihe.
Äkkiä kanslian ovi avautui reippaanlaisesti ja sisään ryntäsi pieni somalipoika."Rehtori, tuo mies uhkasi tappaa minut", hän huusi ja osoitti sormellaan työhuoneeni ikkunaa. Vilkaisin ulos ja näin vaaleaihoisen miehen kävelevän poikansa kanssa kohti pihaporttia. Huomasin, että poika oli hädissään. Silittelin hänen hiuksiaan ja rauhoittelin häntä. Jonkin ajan kuluttua hän rauhoittui ja poistui. Olisipa herra Adlercreutz ollut läsnä. Tämä rauhoittelu jäi lähes 40 vuotta kestäneen virkaurani viimeiseksi teoksi.
Nyt opetusministeri Adlercreutz suunnittelee, että kaikkia uskontoja käsitellään yhtä aikaa samanarvoisina. Vestigia terrent!
Mahtaako opetusministeri muistaa, että koko länsimainen kulttuurimme, sivistyksemme ja arvomme pohjaavat kristillisiin arvoihin, vaikka emme sitä tavallisessa arkielämässä enää havaitse. Niin itsestäänselvyys se on ja tulee aina olemaan.
Pentti Autere
rehtori (eläkkeellä), tapakristitty, Oulu