Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Uskonto kiusana koulun kai­na­los­sa

Koska kristillinen perinne kummittelee kouluissa, tietenkin lapsilla on oikeus laulaa suvivirttä ja jouluvirsiä,

”Perinteiden vaaliminen voi jatkua” (Kaleva 22.12./Lukijalta) -otsikon alla kirjoittanut pastori ja kaupunginvaltuutettu Pekka Aittakumpu liioitellen antaa ymmärtää, että varhaisikäisten ja nuorten oikeus osallistua perinteisiin juhliin ja tilaisuuksiin päiväkodeissa ja kouluissa olisi ihan oikeasti uhattu.

Koska kristillinen perinne kummittelee kouluissa, tietenkin lapsilla on oikeus laulaa suvivirttä ja jouluvirsiä, tietenkään perinteet eivät joka jumalan kerta tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamista. Aittakummun ”oikeus osallistua” -huolta ilmeisempi huoli on lapsen oikeus välttyä osallistumisvelvollisuudelta.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi maaliskuussa 2018 päätöksen koskien erään koulun elämänkatsomustiedon etätuntijärjestelyä, Virsivisaa ja ruokarukouksia.

Päätöksessään virasto toteaa, että ”huoltajat voivat ilmoittaa uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta kertaluontoisesti, mutta heillä on oltava mahdollisuus myöhemmin muuttaa ilmoituksessa esittämäänsä kantaa”.

Virsivisaa aluehallintovirasto suosittelee järjestettäväksi kouluajan jälkeen. Koulussa ei tulisi myöskään lukea ääneen yhteisiä ruokarukouksia.

Opetushallituksen hallintojohtajan Matti Lahtisen mukaan ”ohjeita on pyritty selkeyttämään erityisesti uskonnollisten tilaisuuksien ja niille vaihtoehtoisen toiminnan järjestämisen osalta.”

Opetushallituksen uskonnollisista tilaisuuksista antamissa uusissa ohjeissa (12.1.2018) todetaan: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”

”Koulussa ei tulisi myöskään lukea ääneen yhteisiä ruokarukouksia.”

Opetukseen soveltuvat opintokäynnit ja vierailijat ovat oma lukunsa. Niitä voi hyvin järjestää monipuolisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen ja katsomuksellisten yhteisöjen kanssa.

Kun pastori Aittakumpu kirjoittaa, että ”työssäni olen iloinnut hyvästä yhteistyöstä muun muassa koulujen päivänavausten ja päivähoidon joulukirkkojen osalta”, niin pitäisi Oulun opetustoimen katsoa päältä, mitä niissä koulujen kulisseissa puuhataan.

Itsekin olen nykyaikana todistanut, että kirkko kävelee eskaritenavien mukana alakoulujen perjantaiaamunavauksiin, joista aiheutuu koulun koosta riippuen ”järjestelyjä”. Jokin entinen hyväksi koettu tapa toimia Oulun kaupungin ja Oulun seurakuntien yhteistyössä loukkaa monia lasten huoltajia ja oppivelvollisiakin.

Aittakumpu suurentelee, että ”sille pienelle joukolle, joka ei halua osallistua, järjestetään vaihtoehtoista toimintaa.” Itseohjautuvuus, toistaitoisuus, omatoimisuus ja erikykyisyys eivät ainakaan kukoistaisi aittakumpumaisessa oppimisympäristössä.

Uskovaisten piireissä tiedostetaan, että peruskoulu on ainoa nousevia sukupolvia liimaava laitos, jonka ulko-oven välistä kirkon jalkaa ei ole vielä sahattu ja siksi muitakin hengellisiä pyrintöjä peruskoulun ovelle on.

Kasvava määrä oululaisia huoltajia katselee epäuskoisena ”Oulun koulua” kristillisyysaktivistien hyväksikäyttämänä totunnaisuutena, jonka itsesäätely oikeushenkilönä ei ole kirkas.

Jouko Saksio

jäsen, Oulunseudun Vapaa-ajattelijat ry

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.