Kirjoittaja on Lintulammen
6 B-luokalta.
Useat nuoret vaihtavat tyyliään tai esittävät jotain muuta, kun menevät ala-asteelta yläasteelle. Minä itse menen syksyllä yläasteelle, ja se jännittää. Yritän kuitenkin olla oma itseni.
Kun isoveljeni meni yläasteelle, hän kasvatti pitkän tukan ja alkoi käyttää tummia vaatteita. Kävimme tutustumassa yläasteeseen ja huomasin isoveljeni kaveriporukan. Kaikilla oli pitkät hiukset, nahkatakit ja he käyttivät tummia vaatteita.
Vaikka tyylini muuttuisi, toivon ettei huonoon suuntaan. Minulla on oma tyylini ja kavereillani oma, ja niin on hyvä. En haluaisi muuttua koskaan sellaiseksi nuoreksi, joka käyttää kauheasti meikkiä, kiusaa toisia oppilaita ja kiroilee.
Mietin usein, että miten siellä yläasteella suhtaudutaan meihin ala-asteelta tuleviin. Vaikka minua pilkattaisiin, en piittaisi. Uskonkin, ettei näin tapahtuu. Yritän myös olla itse ajautumatta sellaiseen porukkaan, joka tekee tyhmiä asioita.
Kyllä, uskallan olla oma itseni. Aina en voi olla täydellinen, riippumatta siitä miten kovasti ja hartaasti yritän. Iän myötä me kaikki hiukan muutumme, eikä sille voi mitään. Joskus muuttuminen on välttämätöntä.
Jotkut eivät edes halua olla, mitä ovat. He haluavat kuulua joukkoon. He valehtelevat toisilleen ja mikä pahinta, he valehtelevat itselleen. Kysymys voisi olla: Uskallatko olla rehellinen itsellesi? Minä uskallan ja olen.