Urpo "Upi" Martikainen nostaa jalat pöydälle. Hyväntuulinen uutisankkuri poseeraa tottuneesti valokuvaajalle MTV3:n uutisstudiossa. Ensi viikolla mies täyttää 63 vuotta, ja kesäkuussa hän jää ansaitulle eläkkeelle.
"Näkyvätkö jalat kuvassa? Olisi pitänyt ottaa paremmat kengät", Martikainen vitsailee.
Martikaisen kaulassa roikkuu kulkulupa, josta katselee vakavakatseinen nuorimies. Kuva on vuodelta 1982. Pöllökin on se suurisilmäinen ja pyöreä. Miten on luvan kantaja muuttunut matkan varrella?
"Ei ole oleellista eroa ajatusmaailmassa. Olin silloinkin sellainen skeptikko, ripaus riiviötä joukossa, mutta kuitenkin pohjimmiltani kiltti ihminen."
Martikainen haluaa nostaa esiin itsensä kriittisenä toimittajana, kuten kaikki itseään arvostavat journalistit.
"Sellainen kyseenalaistaja, ammatillisessa mielessä."
Akvarelleja kadonneista maisemista
Martikainen on kokenut ja arvostettu uutistoimittaja, mutta häntä on myös luonnehdittu kulmikkaaksi persoonaksi. Suuri yleisö muistaa hänet jopa humoristina. Millaisena toimittajana ankkuri itse haluaisi tulla muistetuksi?
"Kilttinä ja lämpimänä ja kaikille miellyttävänä toimittajana, joka ei koskaan aiheuttanut hankaluuksia", Martikainen nauraa. Tässä on selvästi havaittavissa ironiaa.
"Lievästi. En yritä pyöristellä ja miellyttää joka suuntaan. Hyvän uutistoimittajan on pystyttävä olemaan särmikäs."
Martikaisella on lähes 40 vuotta kestänyt ura journalistin tehtävissä takana.
"Vaikea sanoa, mitä olisi tehnyt toisin. En ole ollut kiinnostunut esimiestehtävistä. Olen saanut tehdä vapaata työtä. On ollut etuoikeus seurata maailman tapahtumia aitiopaikalta."
Hektiseen uutistyöhön Martikainen saa vastapainoa maalaamisesta.
Martikaisen akvarelleissa avautuu maisemia, joita ei enää ole: saaristolaiselämää, vanhoja puutalomiljöitä, pikkukyliä puutaloineen. Ehkä Martikainen pakenee maalaamalla aikaan, jota ei enää ole.
"Ei se pakotie ole. Se on yksi puheenvuoro. Maalaan niitä maisemia, jotka ovat tyystin hävinneet tästä maailmasta. En sano, että silloin elämä oli hyvää tai huonoa. Silloin oli erilaista."
Uutisten luotettavuuden säilyttävä
Martikainen tunnetaan uskovaisena miehenä. Hän myöntää oman arvopohjansa vaikuttaneen työskentelyyn uutistoimittajana.
"Kyllähän arvot näkyvät aina jokaisen journalistin työssä. En ole kokenut sitä omalla kohdallani ongelmana millään tavalla. En ehkä lähde ronkkimaan kirkon sisällä olevia skandaaleja."
Martikaisen jäädessä eläkkeelle innokkaita manttelinperijöitä varmasti riittää. Haastattelija huikkaa uutissaliin, joko seuraajan paikasta käydään kovaa vääntöä. Kukaan ei myönnä aikeitaan.
Kokeneella uutistoimittajalla on tietenkin vinkkejä nuoremmille kollegoille, ihan pyytämättä.
"Älä ikinä kiinnitä huomiota omiin mokiisi. Älä jää kieriskelemään tekemääsi virheeseen, ohita se huumorilla."
Huumoria Martikainen osaa käyttää. Hän on tullut kuuluisaksi kehittämästään "loppuheitosta", josta on tullut Kymmenen uutisten tavaramerkki. Nyt voisi jättää jalat pöydälle ihan pysyvästi. Työurallaan Martikainen ei aio tehdä mitään loppukevennystä.
"Uutistyö on vakavaa työtä. Sen luotettavuus pitää säilyä loppuun saakka. Uutistyötä ei kevennetä henkilökohtaisillakaan tekijöillä. Uutisten luotettavuuden täytyy säilyä. Sitä ei saa vaarantaa."