Uriah Heepin tarina jatkuu viikonloppuna Vuokatin Katinkullassa, jossa se soittaa lauantai-iltana Rockin 70´s -tapahtumassa Nazarethin lämmittelemänä.
Vuokatin Katinkullassa lauantaina soittava Uriah Heep on alkuhevin pirteä jättiläinen. Vuonna 1969 Englannissa perustettu yhtye on nelikymmenvuotisen uransa aikana soittanut tuhansia keikkoja ja veistänyt peruspilareita modernille angloamerikkalaiselle raskaalle rockille.
"Nostalgia on parasta huumetta", tunnustaa yhtyettä 1960-luvun lopusta luotsannut kitaristi Mick Box.
Uriah Heep on ahkera Suomen-vierailija. Joulukuussa 2005 se soitti osana maata kiertävää Heavy Christmas -kiertuetta. Viime kesänä yhtye soitti Helsingissä akustisen keikan. Tämän vuoden heinäkuussa se rytyyttelee Paraisilla, Kotkassa, Ääneskoskella ja Torniossa
"Olemme olleet aina uramme alusta saakka todella suosittuja Pohjoismaissa, ja uskonkin, että yhtyeen ja yleisön välille on kehkeytynyt vuosian aikana aito rakkaussuhde", Box puuskahtaa.
Hän uskoo, että Uriah Heepin suosion takana ovat hyvät biisit ja myös se, että yhtye uskaltaa keikoilla antaa kaikkensa.
"Meillä on lauluja, joka saa yleisön innostumaan. Se sähköistää meidät, ja hyvät biisit ovat aina hyviä biisejä riippumatta siitä, ovatko ne Uriah Heepin tai vaikkapa Pet Shop Boysin tekemiä", hän miettii.
Kun yhtye aloitti uransa, sekoittuivat sen verevässä alkuhevissä niin 1960-luvun englantilaisen folkin, raskaana runttaavan alkuaikojen garage-rockin kuin psykedeliapitoisen popin ainekset.
Solmukkailla kosketinsoitinmelodioilla ja rapealla särökitaralla maustettu musiikki muotoutui Salisbury- ja Demons and Wizards -levyjen myötä alkuheviksi, josta ammensivat myöhemmin vaikutteita niin Judas Priestin kuin Iron Maidenin kaltaiset uuden englantilaisen hevin jättiläiset.
Kun Van Halenin ja Guns´n Rosesin kaltaiset uudemmat raskasta rockia soittaneet yhtyeet ovat vuosien kiertueiden jälkeen yhtyeitä sisältä repivien henkilökohtaisten erimielisyyksien takia hajonneet palasiksi, on Uriah Heep onnistunut jatkamaan uraansa ilman suurempia tragedioita.
Tammikuussa yhtye kuitenkin ilmoitti nettisivuillaan, että bändin toinen alkuperäisjäsen, rumpali Lee Kerslake joutuisi jättämään yhtyeen terveydellisiin syihin vedoten. Kerslaken ero oli Boxille kova paikka.
"Leen yhtyeestä lähteminen oli oikea ratkaisu, koska se auttoi häntä nostamaan oman elämänsä yhtyeessä soittamisen edelle", Box painottaa.
Kerslaken paikan yhtyeessä on ottanut muiden muassa Tony Iommin ja Van Morrisonin yhtyeissä soittanut Russell Gilbrook, jonka soittoa tullaan kuulemaan myös Uriah Heepin ensi syksynä ilmestyvällä järjestyksessään 21. studiolevyllä.
"Levystä on tulossa todella rock ja olemme soittaneet suuren osan biiseistä vanhan ajan malliin eli livenä studiossa", Box avartaa.
Myös yhtyeessä ensimmäiset seitsemän vuotta vaikuttaneen laulaja David Byronin merkitys uuden rock-kulttuurin luomisessa oli tärkeä. Hän oli yksi ensimmäisiä rohkeasti blueslaulua ja Led Zeppelinin Robert Plantin falsettimaista laulytyyliä yhdistävä rocklaulaja, mutta samalla raskasta elämäntyyliä täysillä ammentava rockin Dionysos. Byronin alkoholismi johti hänen ennenaikaiseen kuolemaansa 1985.
"Davidin ongelma oli se, että hän jatkoi rock-elämää myös lavan ulkopuolella", Box muistelee.
Rockteollisuus oli 1970-luvun alussa vielä nuori ja kokematon instituutio, jolle artistien päihde- tai huumeriippuvuus kovin vieras ja uusi asia.
"Kukaan ei siihen aikaan ollut valistamassa muusikkoja terveemmästä elämäntyylistä, eikä koukkuun jääneillä muusikoilla ollut mahdollista hakea apua mistään", Box suree.