Urho-oravaa ei näkynyt missään! Oravanpoikaset katselivat toisiaan hätääntyneinä. Oli kuin lumihanki olisi nielaissut pikkuveljen.
”Katsokaa, nuo ovat varmasti Urhon!” yksi oravista vinkaisi. Se oli huomannut pienenpienet tassunjäljet, jotka lähtivät poispäin metsäaukiolta.
Oravat lähtivät seuraamaan jälkiä, jotka päättyivät pian suuren puun juurelle. Urho oli selvästi kiivennyt puuhun, ellei se sitten ollut kadonnut jäljettömiin.
Oravanpoikaset löysivät Urhon vasta kiivettyään ihan puun latvaan, jossa se tähyili taivaalle.
”Tulin katsomaan, mistä tuo lumi oikein tulee”, se selitti.
Muutkin yrittivät tiirailla ylöspäin, mutta lumen lähdettä ei näkynyt. Näkyi vain isoja valkoisia hiutaleita, joita leijaili alas taivaan täydeltä.
Oli aika lähteä kotiin, oravat päättivät.