Kuva: Sanna Myllykangas
Oli hyvin varhainen talviaamu, kun Urho-oravanpoikanen heräsi pesästään ennen kaikkia muita. Oli aivan pimeää, sillä ensilumi oli sulanut pois.
Urho kurkisti ulos pesästä. Metsä näytti aivan erilaiselta kuin päiväsaikaan, tummalta ja jännittävältä. Seikkailullinen kun oli, oravanpoikanen kapusi pois pesästä ja kiivetä vilahti maahan tuossa tuokiossa.
Urho tepasteli tuttujen leikkipaikkojen ohi. Vain tähdet ja kuu valaisivat metsää, ja tuuli kahautti välillä puita. Urho tunsi itsensä valtavan suureksi ja rohkeaksi.
Oli ensimmäinen kerta, kun se liikkui yksin yössä.