Kuva: Sanna Myllykangas
Metsässä oli keväinen pakkasaamu. Aurinko paistoi jo korkealla, kun yksi oravanpoikasista, Urho, hieroi väsyneenä silmiään oravien pesäkolossa.
Toiset tuhisivat vielä tyytyväisinä, joten Urho päätti lähteä yksin ulos.
Hieman unisena mutta uteliaana oravanpoika kömpi sisarustensa ylitse ja kipitti puunrunkoa pitkin alas.
”Hmm, tyypillinen kevätaamu”, Urho tuumi tunnustellessaan käpälillään hankea, joka vielä näin aamutuimaan kantoi.
