Yleisurheilun EM-kisajoukkuettamme on täydennetty viime päiviin saakka.
Tiistain jälkeen oltiin jo 42 urheilijassa, mikä lienee lopulta lopullinen vahvuus.
Tänä kesänä valintahetken pääasiaksi nousivat tulosrajat: onko tämä tai tuo urheilija saavuttanut valitsemiseen oikeuttavan minimituloksen vai ei.
Tulosrajoista kohkaaminen ja kisajoukkueeseen nipin napin selviytyminen ei toki ole vain tämän kesän juttu.
Varttuneimmat penkkiurheilijat muistavat esimerkiksi Kaarlo Maaningan tapauksen vuonna 1980.
Vasta ylimääräisen näytön avulla Moskovan olympiajoukkueeseen päässyt "Kalle" yllätti lopulta kaikki juoksemalla kympillä hopeaa ja vitosella pronssia.
Maaninka tosin myönsi uskoon tultuaan turvautuneensa veridopingiin ennen Moskovaa. (Veridoping tuli kielletyksi vasta vuonna 1986).
Eniten Suomen menestykseen Berliinissä uskoo Suomen Urheiluliitto.
SUL on yllättävästi ja vapaaehtoisesti hirttäytynyt kolmen–neljän mitalin tavoitteeseen.
Se olisi kova tavoite, vaikka viime vuosikymmenen ykköstykki Tero Pitkämäki olisi mukana ja elämänsä kunnossa.
Onneksi urheilumenestys on usein yllättävää. Vastoin ennakko-odotuksia voi siis käydä niinkin, että SUL:n tavoite täytyy.
Fanfaarien sijasta todennäköisempää kuultavaa ovat silti kootut selitykset.
Mitalin saavuttaminen ei ole tänä päivänä helppoa, jos se on koskaan ollutkaan.
Menestyksen sijasta monelle tv-katsojalle riittäisikin urheilijan tosimielinen yritys Suomea ulkomailla edustaessaan.
Se, että hän tekisi vuoden parhaansa tuloksensa vuoden tärkeimmässä kisassa.
Kun oululainen katsoo ensi viikolla Berliinin EM-kisoja, hänellä ei ole paljon pelissä.
Kisajoukkueeseen ylsi vain Oulun Pyrinnön Samuel Purola, joka juoksee päätöspäivänä 12. elokuuta pikaviestin ankkurina.
Pikaviestiin on valittu myös ex-pyrintöläinen Eetu Rantala ja kympille osallistuu Oulussa opiskeleva Arttu Vattulainen.
Missähän ne muut ovat?