Venäjällä on Sotshin olympiakisojen turvallisuuden takaajana paljon pelissä. Keinoina käytössä ovat yhtä lailla kisavapaaehtoisten aurinkoiset hymyt kuin ihmisiä seuraavat valvontalennokitkin.
Olympiajääkiekkoilija Emma Terho istahtaa rennosti sinisen Jopo-pyörän satulaan. Matka maajoukkueen harjoituspaikasta Shaiba-hallista parin kilometrin päähän majapaikkaan olympiakylään taittuu muutamassa minuutissa.
Kuudensissa kisoissaan pelaavan Terhon ei tarvitse Sotshissa stressata turvatarkastuksista. Jäälajien suorituspaikat on keskitetty rannikkokaupunki Adleriin niin, että urheilijat ovat saman suoja-alueen sisällä.
- Mukava, kun ei ole turvatarkastuksia tässä välissä. Kävimme Välimäen Lindan kanssa heittämässä oikein ylimääräisen pyörälenkin, ihastelee Riikka Välilä. Hän on palannut naisten maajoukkueeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Välilästä tunnelma kisojen kynnyksellä oli leppeä.
- Aseistautuneita vartijoita ei ole näkynyt. Sitäkin enemmän on ollut ovia availemassa hymyileviä vapaaehtoistyöntekijöitä.
Salt Lake Cityn talviolympialaisista 2002 se alkoi. Yhdysvalloissa Utahin osavaltiossa puhuttiin turvajärjestelyistä yhtä paljon kuin urheilustakin.
Syy oli edellisvuoden syyskuun 11. päivän New Yorkin terrori-isku. Julkisiin rakennuksiin tähdätyissä lentokoneiskuissa kuoli yli 3 000 ihmistä.
Ei ihme, että vajaat puoli vuotta myöhemmin Salt Lakessa pinna oli kireällä järjestäjillä, toimittajilla, kisavierailla, urheilijoillakin.
- Salt Lakessä turvatoimet olivat paljon kovemmat kuin täällä Sotshissa toistaiseksi, Välilä vertaa.