Pekingin Olympialaiset lähestyvät loppuaan. Lähes kaikki noin 10 500 urheilijasta ovat saaneet näyttää osaamisensa ja kuntonsa. Monella on ollut kyseessä koko urheilu-uran kohokohta, unelmien täyttymys. Seuraavaan ”palkkapäivään” on neljä vuotta, moni joutuu miettimään vieläkö jaksaa rääkätä itseään päivästä toiseen oman suorituskyvyn äärirajoilla.Kun palkkana saattaakin olla julkinen teilaaminen tiedotusvälineissä ja kansan kahvipöytäparlamenteissa sen sijaan, että saisi palata kotiin sankarina annettuaan kaikkensa ja tehtyään parhaansa kilvoittelussa maailman parhaiden kanssa.
Lapsilla on luontainen kyky nauttia terveestä ja rehdistä kilvoittelusta, ja palkinnoksi riittää itsensä voittaminen ja parhaansa yrittäminen. Mihin katoaa aito rehti kilvoittelu, kun noustaan urheilu-uralla korkeammalle ja korkeammalle? Se taitaa alkaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa väärin motivoituneista ja vääristä tarkoitusperistä toimivista vanhemmista, valmentajista ja niistä paljon puhutuista urheilupomoista ja erilaisista akatemioista. Kun heille ei riitäkään sen, että tekee ja yrittää parhaansa. Puhutaan 110 % prosentin suoritusvaatimuksesta. Ei kukaan kuitenkaan odota, että kun ostaa auton jonka huippunopeus on 150km/h, että se kulkisi 165m/h!!! Mutta urheilijoilta tällaista on lupa odottaa ja sitä voidaan jopa vaatia…
On täysin selvä, että kun jää harmittavasti esim. neljänneksi kisassa, jossa olisi ollut mahdollisuudet olla palkintokorokkeella, niin harmitus on suuri. Mutta kun tekee parhaansa rehellisin keinoin ja on päässyt edustamaan maatansa kaikkien kovimpaan kisaan, on kaikkien syytä olla suorituksesta ylpeitä. Nämäkään Olympialaiset eivät olleet kaikkien urheilijoiden juhlia. Suurimmalla osalla urheilijoista Olympiakokemus oli toivottavasti se unelmien täyttymys ja se näkyi onneksi monen urheilijan naamalta, sijoituksesta riippumatta. Mutta osa onnistujista sai kuitenkin kritiikkiä ”penkiltä”. Kansa ei ollut tyytyväinen tai liiton tavoitteet eivät täyttyneet, mutta sen pitäisi olla kuitenkin toisarvoista. Jotta suomenkansa saa jatkossakin nauttia huippu-urheilijoidensa upeista suorituksista kilpailukentillä, arvotetaan pienten urheilijoidemme suorituksista ja annetaan nuorten urheilijoiden kokea onnistumisen elämyksiä. Myös meille vanhemmille ”urheilijoille” on tärkeää kokea onnistumisen elämyksiä liikunnan parissa ja pitää omasta fyysisestä kunnosta hyvää huolta.Kaikille meille sohvaperunoille lisää liikunta uuden Olympiadia alkaessa. Ja kaikille urheilijoille oikein paljon hyviä, mutta kovia harjoituksia, hymyssä suin kohti Lontoota ja vuotta 2012J